Tunteiden käsitteleminen vaatii ennen kaikkea raakaa rehellisyyttä. Meillä jokaisella on valheellisia uskomuksia itsestämme ja muista. Voimme kuvitella olevamme sosiaalisia, vaikka todellisuudessa emme ole. Voimme kuvitella, että ystävämme on eheä ja sinut itsensä kanssa, vaikka todellisuudessa hän ei ole. Valheelliset kuvitelmat syntyvät usein vuosien kuluessa. Näihin vaikuttavat ympäristö, perhesuhteet, yhteiskunta, koulutus, työhistoria, käytännössä kaikki mitä olemme kokeneet. Suurimman vaikutteen antavat odotukset joita meille asetetaan ja joita asetamme itsellemme.

Tänä päivänä hyvänä esimerkkinä toimii sosiaalinen media, jossa ihmiset luovat tietynlaisen “persoonan” vastaamaan muiden odotuksia. Tämä persoona harvoin vastaa todellista minuutta, joka on olemassa fyysisessä ja henkisessä maailmassa. Tällaisia muiden odotuksiin vastaavia rooleja luomme monesti muihinkin tarkoituksiin, kuten työpaikoille ja erilaisiin sosiaalisiin ympyröihin. Mutta olemmeko silloin rehellisiä itsellemme ja muille siitä ketä olemme?

Näistä valheellisista piirteistä pois oppiminen on pitkä ja usein hankalalta kuulostava prosessi. Meidän tulisi tunnistaa kaikki ulkopuoliset vaikutustekijät ja lähteä niiden kautta purkamaan meihin kohdistuvia odotuksia, sekä niitä vastaamaan luotuja epätosia tekijöitä. Odotamme yksinäisyyden rotkossa, että joku tulisi lähellemme auttamaan meidät pois kuopasta jonka olemme itse luoneet. Kaipaamme rakkautta, rehellistä rakkautta. Mutta silloin kun meillä on valheellinen kuvitelma itsestämme, rakkauden vastaanottaminen kaikkivoipaisen aidosti muilta ihmisiltä ei ole mahdollista. Käytän tässä esimerkkinä jälleen sosiaalista mediaa. Sinne alustaan sopivaksi luotu valheellinen persoonamme voi esimerkiksi olla ulkoisesti kaunis, rahallisesti menestyvä ja syvällisesti ajatteleva. Joku tulee kohtaamaan tämän persoonan niiden tekijöiden myötä, jotka olemme hänelle tarjonneet, ja yrittää antaa tukea ja rakkautta. Hän kohdistaa positiivisuudet sille persoonalle, jonka olemme luoneet, ja joka usein sisältää meistä itsestämme pelkkiä positiivisia ja joissain tapauksissa myös valheellisia puolia. Kun välittäminen kohdistetaan näihin tarjottimella oleviin ominaisuuksiin, ei meidän aito sisimpämme osaa sitä vastaanottaa. Se kaipaisi rakkautta myös niihin osiin jotka olemme päättäneet peittää.

Minuuden osien peittäminen on nimenomaisesti päätös. Päätös on voitu tehdä tietoisesti tai tiedostamatta. Näitä päätöksiä tehdään jo varhaislapsuudessa, kun alamme tunnistamaan ulkoisia odotuksia ja luomme itseämme kerros kerrokselta niiden mukaiseksi. Mutta tässä on asian hienous – voimme myös päättää toisin. Meidän on siis mahdollista asettaa ajatuksemme niin, että paljastamme kaiken itsestämme itsellemme ja muulle maailmalle. Tämän päätöksen tekeminen on mahtava ja kaunis asia. Jos olet ottamassa tätä askelta, onnittelen sinua. Olet ottamassa suuren ja jännittävän harppauksen eteenpäin. Tämä askel vaatii raakaa rehellisyyttä, jossa oleellista on luopua valheellisista käsityksistä ja ihmissuhteista. Tämä kulminoituu itseluottamukseen ja itsensä tuntemiseen. 

Olen kohdannut matkani varrella ihmisiä, jotka kykenevät keskustelemaan kanssani syvimmistä tunteistaan vaikka kohtaisivat minut ensimmäistä kertaa elämässään. He kykenevät olemaan rehellisiä itselleen myös negatiivisista puolistaan, kun kuuntelevana osapuolena on aidosti ymmärtävä, empatiakykyinen ja lämminhenkinen ihminen. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, etteivät näistä asioista voisi missään nimessä puhumaan omille ystävilleen. Pahan olon kohdatessa he kyllä ottavat yhteyttä lähimmäiseen ja lähtevät hänen kanssaan tutun aktiviteetin pariin. Aktiviteetin ohessa ei kuitenkaan keskustella niistä tunteista, jotka ajavat yksinäisen alunperin yhteydenottoon. Kuulostaako tutulta? Tällöinhän kyse ei ole siitä, että henkilö ei osaisi olla itselleen rehellinen ajatuksistaan, vaan arvostaa lähimmäisensä sellaiseksi, jolle ei kannata tai pysty avaamaan syvimpiä tuntojaan. Meillä jokaisella on kyseisenlaisia ihmissuhteita, joita käytetään usein tiedostamatta välineenä siihen, että omat negatiivinen olo voidaan peittää. Se kirjaimellisesti haudataan arkipäiväisen tekemisen alle. Voidaan kuitenkin pohtia, ketä tällainen ihmissuhde todellisuudessa auttaa eteenpäin?

Helpoin tapa lähteä purkamaan asiaa on luopua ensimmäisten joukossa niistä ihmissuhteista, jotka eivät selkeästi hyödytä kasvuamme. Toisin sanoen siis niistä, joissa emme voi olla aidosti oma itsemme. Huomioitavaa on, että vaikea ihmissuhde voi olla myös kasvattava, kunhan se on aito ja molemmat osapuolet oppivat. Epäaidosta ihmissuhteesta tekee huonon esimerkiksi sellainen ominaisuus, että keskustelussa jompikumpi osapuolista pyrkii olemaan vallassa. Toinen haluaa aina olla voittaja. Tämänkaltaisesta suhteesta ei hyödy kumpikaan aidosti, ainoastaan “voittajapuolella” olevan ego kasvaa valheellisesti. Tällaisista ja muista epäkypsyyttä ruokkivista suhteista tulisi huoletta päästää irti, mikäli toinen osapuoli ei ole valmis samanlaiseen kasvuun kuin itse on. Tämä voi tarkoittaa suuren kaveripiirin muuttumista muutamaksi tärkeäksi ystäväksi, tai se voi tarkoittaa muutaman kaverin muuttumista nollaksi läheiseksi. 

Tärkeintä on antaa itselle aikaa oppia tunnistamaan syvimmät tarpeet ja tunteet. Tämän vuoksi epäkasvattavat ja epätasapainoiset ihmissuhteet kannattaa siirtää etäämmälle ja vapauttaa näin ajankäyttöä. Huomioitavaa on, että myös sosiaalinen media suurelta osin lukeutuu tähän kategoriaan! Suhteiden pariin voi palata jälleen myöhemmin, sitten kun on tiedostanut millaista sosiaalista kanssakäymistä todellisesti tarvitsee. Tämän päivän hektisessä maailmassa olemme tottuneet olemaan lähipiirimme tavoitettavissa kellon ympäri päivästä toiseen, mutta jokainen meistä kuitenkin tietää, että ne aidot todelliset ystävyydet kestävät pienen välimatkan. Niissä osataan antaa toiselle tilaa silloin kun hän sitä kaipaa. 

Kun etäännytämme itsemme vanhoista kuluttavista ympyröistä, teemme samanaikaisesti tilaa myös uusille kasvattaville ihmissuhteille. Näitä kuuntelevia ja vastavuoroisia ihmissuhteita voidaan luoda tarpeen mukaan, ja yleisen uskomuksen vastaisesti, niitä löytyy suhteellisen vaivatta kunhan itse on valmis tähän muutokseen. Joillakin yksinäisyyden kokemus liittyy juuri tähän pisteeseen – uusia aitoja ihmissuhteita ei tunnu löytyvän väistyneiden tilalle. Silloin prosessimme itseemme tutustumisen kanssa on todennäköisesti edelleen kesken. Emme aidosti tiedä ketä olemme, emmekä tämän vuoksi luo ympärillemme sellaista energiaa joka houkuttelisi odotuksiemme mukaista vastaparia. Tämä on sellainen hetki elämässämme, joka tulisi ottaa vastaan ilolla ja kiitollisuudella.

Olemme saaneet aikaa selvittää mitä aito sisimpämme kaipaa.