Jotkut meistä kulkevat tiensä Jeesuksen Kristuksen luo jo varhaislapsuudessa, osalla matka jatkuu aikuisiälle saakka ennen totuuden löytymistä. Jotkut taas elävät harhassa koko elämänsä. Itselläni tie kulki läpi salaliittoteorioiden ja itämaisen hengellisyyden, jota kautta sain ymmärryksen maailman huonosta jamasta. Silloin aloin kyselemään – miksi täällä on näin paljon pahuutta? Lopulta tie johti luokse ristinkuoleman. Ja aiheutti valtavan mielenmuutoksen.

Raamatussa alkukreikan sana “metanoia” on useissa käännöksissä suomennettu tarkoittamaan parantumista. Parantuminen itsessään ei ole niin monisyinen, kuin tuo sanan alkuperäinen merkitys, joka on tarkemmin käännettynä mielenmuutos. Eli toisin sanoen asioiden uudelleen ajattelemista. Tämän ymmärtäminen luo aivan erilaisen pohjan sille kehoitukselle, joka löytyy Raamatusta monesta kohdasta. Monet lukevat Sanasta, että ihmistä kutsutaan parannukseen, ja tuo ‘parantuminen’ kuulostaa kovin haastavalta. Emmehän me usein edes tiedä, mitä meissä pitäisi parantaa! Siksi mielen muuttaminen on helpompi ymmärtää… Meitä kutsutaan siis ajattelemaan asioita uudelleen ja uudesta näkökulmasta.

Uskoon tuleminen polkaisee käyntiin juuri tämän prosessin ihmisessä. Kyse on sisäisestä muutoksesta, joka ei vielä alkuvaiheessa välttämättä näy ulospäin tai heijastu tekoihin. Tähän kuuluu olennaisena osana nöyrtyminen ja syntiopin sisäistäminen, jota käsittelin kirjoituksessani Tuottamasi hedelmät – mätiä vai makoisia?. Omien syntiensä ja väärien tekojensa läpikäyminen on raskasta puuhaa, mutta on tarpeellinen osa uskossa kasvamista. Luojalle kiitos, meillä todella on mahdollisuus saada kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä!

Uskon kasvaminen kuitenkin lähtee käyntiin tästä ensimmäisestä askeleesta, ymmärryksestä syntiä kohtaan. Synneistä tulee kääntyä pois, eli niiden osalta tapahtuu juurikin tuo mielenmuutos. Jumalan Pyhä Henki alkaa vaikuttamaan ihmisessä yhä vahvemmin, jonka myötä uskoon tuleva saa enenevissä määrin tietoa paholaisen toiminnasta ja syntiensä vakavuudesta. Siksi niistä, juuri tuon tiedon lisääntymisen myötä, lopulta HALUAA kääntyä pois.

Mielenmuutoksen voi myös nähdä omatunnon suoristumisena. Usein tässä maailmassa eläminen aiheuttaa omatuntoomme erilaisia mutkia, joiden myötä joustamme yhä enemmän ja enemmän maallisten normien mukaisesti. Voimme esimerkiksi nähdä abortin ihan hyvänä vaihtoehtona (koska täällä on paljon raiskauksia ja muuta ikävää tilannetta), vaikka oikeasti Jumalan käskyjen mukaisesti tuollainen tappaminen on väärin. Ja tämän tappamisen taustalla on muutakin kuin pelkkä alkavan ihmiselämän riistäminen. Vain Jumala yksin tietää, mitä kaikkea tuollaisessa uhrauksessa tapahtuu. Meidän vajavaisilla tiedoillamme totuuden kuvaa kasaten olen tullut siihen lopputulokseen, että pakanakansojen tavoin abortoituja sikiöitä uhrataan demonijumalalle Molochille. Tutkikaa asiaa itse lisää, mikäli kiinnostaa… 

Kun mielemme muuttuu ja omatuntomme pikkuhiljaa suoristuu siihen malliin, johon se on alunperin luotu, emme enää hyväksykään Herran Sanan vastaan rikkomista. Näitä asioita ja muuttuneita mielipiteitä ei alussa helpolla tuo esiin omassa lähipiirissä, koska maallisella näkökulmalla ajattelevien ihmisten omatunto poikkeaa tällöin valtavasti omastamme. Siksi uskon alkumetrit ovatkin sisäistä opiskelua, jossa tarkoitus on oppia kuuntelemaan Luojan johdatusta ja opiskella Hänen Sanaansa. Ja harjoitella itse elämään näiden mukaisesti.

Jumalan tahto on joka tapauksessa aina hyvä, meitä itseämme ja läheisiämme kohtaan. Hän ei aseta käskyjään turhaan, vaan aina meitä suojellakseen! Pitää ymmärtää, että Luojamme todella on sodassa pahuuden voimia vastaan. Ja meidän pitää valita puolemme tuossa sodassa, emme voi toimia puolueettomina…. Tiesittekö muuten, että jos äiti ei toivo raskautta ja saapuu silti siunattuun tilaan, hänen tulisi ehdottomasti olla kiitollinen elämän saapuvasta lahjasta. Mikäli äiti katkeroituu ja raskauden aikana ääneen sanoittaa sitä että lapsi on epätoivottu, tulee hän tietämättään kutsuneeksi lapseensa hylkäämisen hengen. Tämä henki aktivoituu kyseisessä lapsessa teini-iässä ja tulee esiin valtavana kapinointina. Kyseessä on demoninen kytkös, joka siirtyy verilinjaa pitkin. Olennaista tästä eroon pääsemiseksi on äidin ymmärrys omaa syntiään kohtaan, sen tunnustaminen Jeesukselle ja anteeksi pyytäminen, myös omalta lapseltaan.

Huomaatteko, kuinka helposti pahuus vie meitä kauemmas Jumalan rakkaudesta, ellemme todella toimi Pyhän Hengen hedelmien kautta? Ja kuinka helposti demonit voivat käyttää hyväkseen ihmisiä, jotka toimivat omasta lihastaan käsin? Jokaisesta vaikeasta tilanteesta on olemassa oikea polku pois, joka johtaa kauniiseen lopputulokseen. Jumala voi kääntää kaikki paholaisen palavat nuolet lopulta siunauksiksi, mikäli ihminen suostuu kulkemaan tätä nöyryyttä, johdatusta ja ohjausta vaativaa tietä.

Mielenmuutos johtaa lopulta sellaiseen ymmärrykseen, jossa kaikenlaiset synnilliset koettelemukset nähdäänkin olennaisena osana ihmisen kasvua uskon tiellä. Eihän lapsikaan enää uudelleen polta kättään kuumalla keittolevyllä, jos on siitä aiheutuvan tuskan on jo aiemmin kokenut? Juuri tästä on kyse myös kiusauksissa, joita meille lähetetään. Taivaallinen Isämme kasvattaa meitä näiden tapahtumien myötä. Mikäli olet jo kokenut omantunnon tuskan, joka aiheutuu ymmärtämäsi synnin toistamisesta, sinun on paljon helpompi vastustaa sitä seuraavalla kerralla. Eikä useinkaan tarkoita, että synnin tekemistä olisi helppoa lopettaa, vaan joudumme tarkastamaan suuntaamme Sanasta aina aika ajoin. Raamattua voidaan pitää elämän kompassina, josta aina tarkennetaan omantunnon ja kulkumme suuntaa.

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi uskovat kohtaavat elämän vastoinkäymiset niin tyynesti ja leppoisasti? Uskossaan vahva ymmärtää, että Luoja ei lähetä meille vaikeuksia niiden itsensä vuoksi, vaan antaakseen meille ja läheisillemme jotain sellaista, jota todella tarvitsemme. Tässä siis luotetaan Jumalan hyvyyteen!  Itse vaivasta ei tarvitse iloita, vaan siitä mihin se meidät johtaa tai miksi se on annettu. Eihän kukaan ole onnellinen siitä että hammasta porataan, vaan iloitsee siitä että on päässyt hoidettavaksi… Ja useimmiten sen reiän siinä hampaassa on alunperin aiheuttanut paholainen, eikä lainkaan rakkaudellinen Jumalamme.

Keskiajalla sanottiin, että Jumala ei salli minkään sellaisen tapahtua, mitä emme itsekään sallisi, mikäli näkisimme kaikkien tapahtumien läpi sillä tavoin kuin Hän näkee. Me siis vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. Uskomme, että Hän todella on Kaikkivaltias ja haluaa vain meidän parastamme pitkällä tähtäimellä. Emmehän me useinkaan tajua, miksi ihmiselämässä sattuu kaikenlaisia tragedioita. Vain Herra sen yksin tietää. Ja Hänen tahtonsa on hyvä.

Jumala koettelee uskovia synnyttääkseen kestävyyttä. Kestävyys ja kärsivällisyys tekee meistä täysi-ikäisiä kristittyjä, jonka avulla voimme ohjata muita ihmisiä kohti parempaa elämää. Kärsivällisyys mainitaan myös yhdeksi Pyhän Hengen hedelmäksi, eikä sitä kukaan saa tuosta noin vaan tarjottimella ojennettuna, vaan siihen kasvetaan koettelemusten kautta. Uskoahan on helppo tunnustaa, niin kauan kun se ei ole joutunut koetukselle. Tästä syystä uskoamme testataan erilaisilla tavoilla – ihan samalla lailla kuin kultaakin kastetaan hapossa, jotta se tiedetään aidoksi. Meidän pitää ensin oppia kävelemään uskossa varmoin askelin, jotta voimme myöhemmin tukea muita samalla matkalla.

Ja mitä enemmän saamme Pyhältä Hengeltä tietoa ja opiskelemme Raamattua, sitä enemmän meillä on myös vastuuta kannettavanamme. Samalla tavoin kuin jos opiskelet ammatin, olet vastuussa ammattisi harjoittamisesta asianmukaisin tavoin, niin ovat uskovatkin vastuussa omasta elämästään ja lisäksi myös tiedon jakamisesta läheisilleen. Jotkut lähipiirissä saattavat kokea tämän tuputtamisena, mutta toteutamme vain Jumalalta saamaamme tehtävää. Tärkeä työmme on kertoa evankeliumin sanomaa eteenpäin ja pelastaa ihmishenkiä kadotukselta. Taivaallinen Isämme puhuu kauttamme. Jotkut vastaanottavat sanoman ja aloittavat oman mielenmuutoksensa, osa vaeltaa pimeydessä niin halutessaan.

Uskovat koetaan usein tuomitsevina ja ylpeinä omista jutuistaan, vaikka asia on juuri toisella tavalla. Aito kristitty ei tuomitse ketään, vaan rakastaa jokaista ihmistä. Tuomitsemme ainoastaan synnin, kuten Jumalakin tekee. Mutta ennen muiden ihmisten syntien esiin tuomista olemme käyneet pitkän tien oppiaksemme omistamme. Emme siis puhu kenellekään ilman omakohtaisia kokemuksia ja todistusta oman mielemme muutoksesta. Ylpeys on myös kaukana kristityistä. Ylpeä ihminen ei voi ymmärtää ristinkuoleman sanomaa, kuten se on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Jokainen todellinen kristitty on joutunut kokemaan suuren nöyrtymisen omassa elämässään ja sitä kohden yritämme muitakin kanssakulkijoita ohjata.

Jeesuksen seuraajat uskovat yhteen totuuteen, joka on Raamatussa ilmoitettu. Maalliset ihmiset ajattelevat usein, että jokaisella voi olla oma totuutensa ja uskomuksensa… Tätä kun pidemmälle ajattelee, niin asiahan ei voi olla sillä tavoin että jokaisella on oma juttunsa ja kaikki niistä pitäisi paikkansa. Eihän maailmankaikkeus voi toimia muuta kuin yhden totuuden kautta? Jokaisessa asiassa on aina olemassa yksi ainoa totuus, on olemassa oikea ja väärä. Riippumatta siis siitä, näemmekö tai ymmärrämmekö me ihmiset sitä vai emme. Ainoastaan paholainen yrittää tätä ymmärrystä sekoittaa vääntäen pahasta väkisin “hyvää” tai Jeesukseen uskovista pahiksia.

Raamatun mukaan opettajat tuomitaan rankemmalla kädellä (Jaak. 3), sillä heidän on tuotava tietoa totuuden hengessä mitään siitä poistamatta. Tämä sisältää opin myös Jumalan vihasta, oikeudenmukaisuudesta, paholaisen toiminnasta ja riivaajahengistä. Esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko on sen verran maallistunut, ettei heidän opetuksissaan juurikaan käsitellä syntejä saatika demonisen maailman olemassaoloa. Pahimmissa tapauksissa paholaisen olemassaolo jopa kielletään kokonaan! Tämähän ei ole lainkaan Raamatun mukaista! Jeesuksen suurimmat ihmetyöt käsittelivät juuri riivaajahenkien poisajamisia ja niistä opettamista. Emme voi ottaa Sanasta vain mukavia rakkaudellisia juttuja ja kieltää loppujen olemassaoloa. Silloin opetamme väärin ja johdamme ihmisiä kadotukseen.

Usein järkeviltä ihmisiltä puuttuu viisautta. Moni nykyajan pappi on järkevä ja tietää paljon, mutta ei ole hengessä viisas. On toki olemassa myös mainioita opettajia, jotka tuovat esiin koko Raamatun totuuden. Näistä voisin mainita esimerkiksi Raimo Rahnaston, Petri Paavolan ja pastori Vlad Savchukin, joiden videoita löytyy esimerkiksi YouTubesta. Mutta on ensiarvoisen tärkeää, että uskossaan uusi ihminen tukeutuu ensimmäisenä Raamatun sanaan ja pyytää rukouksessaan Jumalalta päivittäin apua ja vahvaa johdatusta totuuden ymmärtämiseen. Lopulta saamme Pyhän Hengen viisauden, joka ohjaa meitä erottelemaan oikeaa ja väärää oppia. Tulemme siis tietoiseksi siitä, mitä kuulemme ja näemme. Mielemme muuttuu totuudelliseksi ja totuuden aistivaksi. Metanoia tapahtuu.

Pyhän Hengen lahjoja on myös muita erilaisia, jotka uskova voi saada aikanaan käyttöönsä. Lahjat ilmenevät kussakin ihmisessä omalla tavallaan, yhteiseksi hyödyksi, ja jokainen niistä on Pyhän Hengen antama. Tällaisia lahjoja ovat:

  • Kyky jakaa viisautta
  • Kyky jakaa tietoa
  • Uskon voima
  • Parantamisen lahja
  • Ihmeiden tekeminen
  • Profetoimisen lahja
  • Kyky henkien erottelemiseen
  • Kyky kielillä puhumiseen
  • Kyky tulkita kielillä puhumista (1. Kor. 12)

Omista lahjoistani en vielä ole tietoinen, mutta vahva veikkaukseni kääntyy tuonne henkien erottelemisen taitoon. Olenhan aloittanut metanoiani paholaisen ja demonien näkemisellä… Riivaajahenkien kanssa taisteleminen ja niistä oppiminen on ollut olennainen osa elämääni viime vuosien aikana. Opin aiheesta lisää koko ajan. Juuri viime viikolla opiskelin Herran johdatuksella sitä, mitkä demonit liittyvät masennukseen ja kuinka suoraviivaisesti itsekkyyden sekä ylpeyden ilmeneminen johtaa mielen ongelmiin tai pahimmassa tapauksessa riivaukseen.

Ihmiset tuntuvat olevan näistä jutuista todella kiinnostuneita ja olen myös sitä mieltä, että Suomessa näistä ei puhuta läheskään tarpeeksi. Ehkäpä siis kirjoitan lisää aihetta koskien tulevina viikkoina, jos Luoja suo.