Tervehdys rakas sielu! Viime kerrasta on aikaa. Kuinka olet päiväsi tänä kesänä käyttänyt? Oletko murehtinut ja touhottanut, vai kenties hiljentynyt ja oivaltanut? Sen tiedän, että enkeliolennot ympärilläsi ovat koittaneet saada sinua pysähtymään ja kuuntelemaan. He ohjaavat meitä jokaista kaiken aikaa, antaen neuvoja ja tuntemuksia. Jos haluat kuulla mitä heillä on sanottavanaan, unohda mitätön keksitty kiireesi ja avaa sydämesi.

Enkeleitä on turvanasi, vaikka et niitä tällä hetkellä aisti. Ympärilläsi on kaiken aikaa olentoja toisesta ulottuvuudesta. Jokaisella näistä on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä. Henkimaailmassa ilmenee myös meidän todellisuudessamme vahvasti esillä olevat polariteetit – hyvyys ja pahuus. Polariteettien toimintaa tukee monenlaiset olennot, jotka useimmille eivät näyttäydy visuaalisesti. Joillakin ihmisillä elämänpolku kokemuksineen herkistää tunne-elämää ja henkimaailma saattaa tällöin avautua ennalta-arvaamattoman selkeästi. Tällainen sattumus kävi rakkaalle läheiselleni juuri tänä kesänä. 

Eräänä iltana läheiseni näki varjomaisia henkimaailman hahmoja, vaikka ei ollut niitä milloinkaan ennen nähnyt saati yrittänyt kontaktoida. Kokemus herätti hänessä pelon tunteen ja hermostutti, tämä on aivan luonnollinen reaktio. Johdatus oli tehnyt tehtävänsä ja satuin istumaan hänen vieressään juuri tuona hetkenä. Tuki oli tarpeen. Tunne- ja aistiherkkyyttä voi syventää esimerkiksi pyyteettömän rakkauden lisääntyminen ja kokeminen elämässä. Kyseinen läheiseni on hankkinut ensimmäisen lemmikkinsä ja kummasteli aiemmin samana päivänä, ettei osannut odottaa kokevansa tällaista rakkautta. Se puhdas kiintymyksen tunne, jota hän nyt tuntee koiraansa kohtaan, on hyvin voinut olla suuri askel toisen ulottuvuuden avautumiselle.

Sydämemme, energeettiseltä väriltään vihreä, avautuu pyyteettömästä rakkaudesta. Se on tunnekeskuksemme, joka oikein toimiessaan yhdistää alemmat primitiiviset tunteemme ylempiin. Sydän toimii siis linkkinä persoonallisten tarpeidemme, kuten turvallisuudentunteen, seksuaalisuuden ja hyväksynnän tarpeen, ja henkisten kykyjen, kuten selvänäköisyyden, elämäntehtävän ja oman totuuden toteuttamisen, välillä. Kun sydän on tasapainoinen, ihminen kokee olevansa rakastettu ja osaa myös rakastaa itseään. Tämä onni heijastuu ympärillä oleviin ja rakkaus leviää herkistäen energioita. Raamatussa puhutaan todella paljon lähimmäisenrakkaudesta. Oletteko miettineet, kuinka monisyinen asia todella on? Voiko rakkautta levittää aidosti eteenpäin, vaikka ei hyväksyisi sisintään?

Tiedän ihmisiä, jotka väheksyvät itseään joka käänteessä. He painavat omanarvontuntoaan yhä alemmas ja alemmas, eri tavoin itseään moittien. Suurella osalla tämä vaikuttaa rakkauden vastaanottokykyyn ja myös siihen, ettei omaa rakkauttaan osaa oikein osoittaa muille vaikka haluaisi. Tuolle ihanalle tunteelle ei uskalla antaa jalansijaa saati ohjaksia, koska mielessä on epäilyksen siemen: “Kaikki menee kuitenkin pieleen, niin kuin aina ennenkin! Mitä mä tästä saan? Ärsyttää jo valmiiksi, kun tuntuu, että pitää nähdä vaivaa toisten eteen. Ei jaksais, parempi olla omissa oloissa ja tutuissa tunteissa!” 

Mutta sitten on olemassa myös erikoislaatuisia ihmisiä, jotka matalasta itsetunnosta huolimatta onnistuvat huokumaan ympärilleen välittämistä ja lämpöä kanssaihmisiä kohtaan. Näiden tyyppien kohdalla kyse taitaa olla siitä, että omia ongelmia kartetaan ja laitetaan kaikki energiat muista huolehtimiseen. Muille voi aina antaa kaikkensa ja toteuttaa lähimmäisenrakkauden periaatteita, mutta jos oma pohjasi ja rakkautesi itseäsi kohtaan ei ole tasapainossa, voimavarasi kuluvat loppuun. Pohjattomasta kaivosta olisi paljon huolettomampi jakaa jokaiselle vastaantulijalle. Äärettömän onnen ja rakkauden lähde on sisällämme ja ympärillämme, jokaisella ja jokaiselle meistä. Sinne pitää vain uskaltaa kurkata.

Luojamme on määrännyt enkelit toimittamaan tehtäviään tuon hyvyyden sanoman levittämiseksi eli opettamaan meitä rakastamaan itseämme, jotta voimme rakastaa muita. Jokaisella meistä on mukanaan oma suojelusenkelimme, mutta lisäksi ympärillämme on muitakin enkeleitä. Yhden tehtävä voi olla sinun suojeleminen, toisen opettaminen ja kolmannen parantaminen. Kokemukseni mukaan enkeleillä on tarkat tehtäväalueet ja hierarkinen järjestys omassa ulottuvuudessaan. 

Voit rukouksessa pyytää Jumalaa asettamaan enkeleitä elämääsi. Ne auttavat sinua sellaisissa kohdissa, joissa apua tarvitset. Muistathan kuitenkin, että apu ei useinkaan tule siinä muodossa, jossa sitä odotat. Varaudu siis yllätyksiin ja odota kärsivällisesti. Kuten olen aiemmin kertonut, moni kasvukohta vaatii ensin jonkin elämän osa-alueen rikkoutumista. 

Täytyy myöntää, että vielä pari vuotta sitten koko enkelien olemassaolo oli itselleni jotakin muuta kuin totuutta. Ajattelin, ettei sellaisia konkreettisia tyyppejä olisi varmaankaan oikeasti olemassa – siis kuvittelin, että ne ovat ihmisen luomia lohduttavia satuolentoja tämän vaikean elämän avuksi. Sen jälkeen, kun kohtasin demonin eli langenneen enkelin, pahuuden ilmentymän, käsitykseni muuttui. Jouduin kulkemaan pitkän tien pelon sokaisemana. Luoja asetti tuon kokemuksen eteeni osittain ehkä siksi, että tajusin vihdoin kuinka meidän kokemamme todellisuus ei ole välttämättä koko totuus asioiden oikeasta laidasta. Pelko ajoi minut suoraan hyvien voimien syliin, rakkauden enkeleiden syliin. Hain sieltä lohdutusta, rohkeutta ja itsevarmuutta. Ja sitä sain! 

Demonikohtaamisesta voit lukea aiemmasta julkaisuistani Elämänpuun arvoitus. Kuten olen teksteissäni kertonut, en pelon sokaisemana nukkunut kunnolla moneen viikkoon. Lyöttäydyin mieheni mukaan myös hänen työajalleen joka yö, koska en halunnut olla yksin. Noina öinä istuin autossa panikoiden sillä aikaa kun puolisoni jakoi kerrostaloihin postia. Tärisin autossa ja yritin vilkuilla joka suuntaan, ettei vaan mikään hirviö pääsisi minua taas yllättämään. Eräänä yönä mieheni kertoi, että hänen poistuessaan autosta hän näki erikoista energiaa. Hän näki valtavan suuren valo-olennon nojailevan rennosti Toyotaansa, johon jäin yksinäni kyhjöttämään. Mieheni katsahti olentoa ja tunnisti sen enkeliksi, jonka oli aiemminkin joskus nuorempana nähnyt. Enkeli oli monta metriä korkea ja vaikuttavan harteikas ilmestys. Se oli miehen hahmossa, loisti karmiininpunaista energiaa ja oli pukeutunut nahkavaatteiden tapaisiin vermeisiin. Mieheni kuvaili häntä sanalla “prätkäjätkäenkeli”. Mieheni oli ohi kävellessään katsonut tätä ilmestystä ilmeisen kysyvästi ja enkeli oli vastannut katseeseen ja nyökännyt päätään. Miehelleni tuli olo, että tuo vastaus tarkoitti: “Jatka sinä vaan töitäsi, minä suojelen Veeraa kaikelta pahalta. Homma hoidossa.”

Tästä kului noin puolisen vuotta, kunnes kävin vihdoin toteuttamassa pitkäaikaisen haaveeni ja hankin uuden asuinpaikkakuntamme kirjastokortin. Päässäni oli selkeä tarve mennä kaupungin kirjastoon ja rakennuksessa tiettyyn kulmaukseen. En tiennyt tuolloin lainkaan miten kirjaston kirjat oli hyllytetty tai mistä tämä suunnitelma oli päähäni putkahtanut. Mennessäni rakennukseen, kävelin johdatuksesta juuri tuossa kulmauksessa sijaitsevalle hyllylle ja näin rivissä Lorna Byrnen kirjat. Olen joskus vuosia aiemmin  lukenut hänen teoksiaan, jotka silloin tuntuivat melko utopistisilta vaikkakin sanomaltaan lohduttavilta. Kirjailija Lorna kertoo siis nähneensä enkeleitä lapsuudestaan asti ja hän kommunikoi heidän kanssaan päivittäin. Kirjat sisältävät kuvauksia enkeleistä, keskusteluja heidän kanssaan ja rakkaudellisia opetuksia. Nappasin pari kirjaa kainalooni ja säntäsin kotiin lukemaan. 

Yllättäen yhdessä kirjoista tuli vastaan kuvaus enkeli Gabrielista, joka liitetään usein selkeyteen, sillä hän auttaa meitä elämäntehtävämme toimittamisessa. Lorna kuvaa enkelin ilmestyvän hänelle välillä motoristin nahka-asussa ja hohkaavan hienon punaista väriä! Näytin kädet täristen tekstiä miehelleni ja hän totesi tyynesti: “Niin juu, Gabrielhan se taisi tosiaan ollakin. Olen nähnyt hänet myös aiemmin, mutta eri muodossa”. 

Raamatussa mainitaan nimeltä kaksi arkkienkeliä eli ylienkeliä, Mikael ja Gabriel.  Arkkienkelit ovat enkeleiden hierarkian huipulla. Itse koen nähneeni aiemmin arkkienkeli Mikaelin, joka ilmestyi minulle toisen demonikohtaamiseni jälkeen. Siitä lisää julkaisussa Toinen mahdollisuus. Mikael ilmentyy yleensä sinisenä valona, toimien auktoritäärisenä ja suojelevana voimana. Häneltä voit pyytää apua pelkojen selättämiseksi ja esimerkiksi kodin energioiden puhdistamiseen.

Oman suojelusenkelin ääntä taas voi olla vaikea erottaa omasta ajatuksenjuoksusta, sillä olet niin tottunut hänen läsnäoloonsa. Onhan hän ollut vierelläsi syntymästäsi saakka, eikä poistu paikaltaan ennen kuin matkasi maan päällä on tullut päätökseen. Eräälle sukulaiselleni, taiteelliselle ja lämpimälle persoonalle, hänen suojelusenkelinsä ilmestyi vaikean leikkauksen jälkeen. Leikkauksessa oli ilmennyt komplikaatioita ja hetkittäin oli kyse jo elämästä kiinni pitämisestä. Herättyään nukutuksesta sukulaiseni näki kauniin hohtavan mieshahmoisen enkelin istuvan sängynlaidallaan. Enkeli katsoi häntä hymyillen, ja toipuvan potilaan täytti ennenkuulumaton yliluonnollinen rakkauden, hyväksynnän ja rauhan tunne. Hänelle kerrottiin näin, että suojelus on ikuinen elämämme viimeisiin hetkiin saakka. Siitä eteenpäin hän on tuntenut olevansa turvassa ja osaa suhtautua kehon mahdollisiin fyysisiin ongelmiin huoletta ja vailla turhaa murehtimista. 

Enkelit kommunikoivat monella eri tavalla ja luulen, että jokaisen ihmisen kohdalla viestien välitys on yksilöllistä. Minulle suojelusenkelini puhuu ilmeisesti telepaattisesti, sillä päähäni putkahtelee aika ajoin ajatuksia, joita en tietääkseni ole itse ajatellut. Kyse voi olla kehoituksesta soittaa vaikkapa ystävälle, josta en ole kuullut aikoihin. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota kaikkiin viesteihin, ainakin siitä asti kun olen tiedostanut suojelevien voimien olemassaolon. Viesti tai kehotus voi saapua myös luonnon, eläimen tai ihmisen kautta. Saatan esimerkiksi olla lenkillä, ja juuri kun olen kääntymässä risteyksestä ennalta suunnittelemaani suuntaan, auto ajaa ohitse estäen kulkuni. Pysähdyn, tuumailen ja totean, että taitaa olla parempi mennä siis eri reittiä, kun sitä näin selkeästi nyt ehdotettiin. Jatkaessa kävelyäni eri suuntaan saatankin kohdata matkani varrella ihania eläimiä, apua tarvitsevia ihmisiä, pudonneita linnunsulkia tai löytää neliapilan. Aina jotain upeaa on tiedossa, kun kuuntelee tarkoin. 

Oman suojelusenkelini nimi on Perhonen. Viime kesänä lueskelin jälleen enkelinäkijä Lorna Byrnen kirjaa kotipihallani ja tuossa kirjassaan hän puhui enkelien nimistä. Oikeat enkelien nimet ovat Lornan mukaan ihmiselle kovin vaikeita, ja enkelit antavat sen vuoksi helpommin ymmärrettävän kutsumanimen sitä pyydettäessä. Päätin siinä kirjaa lukiessani sitten kysäistä, josko suojelusenkelini voisi antaa minulle jonkin nimen millä häntä voisin kutsua. Ajattelin sen tuovan yhteytemme minulle vähän paremmin ymmärrettävään ja käsiteltävään muotoon. Hetki nimen kysymisen jälkeen kaunis perhonen lennähti jalalleni ja kökötti siinä hetken aikaa. Hymyilin ja tuumin että selvähän se, “Perhonen” sopii nimeksi. Mielessäni kuitenkin vähän epäilin, josko tuo oli sittenkin vain sattumaa. Taisi enkelini kuulla tämänkin ajatuksen, koska samana iltana sisällä olohuoneessamme pörräsi yksitoista yöperhosta! Milloinkaan ennen tai sen jälkeen ei niitä ole sisällä ollut yhtä tai kahta useampaa. Luku yksitoista on myös ollut pitkään elämässäni henkinen numero ja esiintyy yleensä kasvun aikoina muodossa tai toisessa. Tämä tapahtuma nauratti silloin ja naurattaa edelleen. Enkeleillä on mahtava huumorintaju ja ne kyllä osoittavat inhimilliset epäilysi vääriksi yllättävin tavoin. Tämä siis silloin, mikäli toimit puhtaalla ja vilpittömällä sydämellä. 

Omalle suojelusenkelille saa ja kannattaakin jutella. Sen voi tehdä ihan äänettömästi ajatuksissaan, ne kuulevat kyllä. Tulee kuitenkin muistaa, että juttelut pitää aina kohdistaa nimenomaan omalle enkelillesi. Siis sille, jonka Luoja on sinulle elämän kanssakulkijaksi määrännyt. Olen lukenut tapauksista, joissa ihmiset ovat kyselleet ympäripyöreästi “enkelin nimeä” ja saaneet vastauksen väärältä taholta, eli pahalta voimalta. Ovat sitten tietämättöminä höpötelleet ihan väärälle olennolle siitä eteenpäin ja saaneet siten huonoja vaikutteita elämäänsä. Pahuuden nimissä toimivat olennot voivat esiintyä valheellisesti valon viestintuojina. Siksi suojelusenkelin nimeä voisi olla hyvä tiedustella vaikkapa niin, että pyytää enkeliään kertomaan nimensä jollakin yksilöllisellä ja humoristisella tavalla. Sellaisella, joka osoittaa, että nimenomaan hän on kulkenut kanssasi koko elämäsi ajan. Näissä asioissa kannattaa aina olla tarkkana kuin porkkana… Porkkana, siinäpä vasta olisi hyvä enkelinimi!

Luin juuri eilen hienon mietteen aikanansa paheksuntaa herättäneeltä intialaiselta gurulta Osholta, joka sai minut hymyilemään. Se kuuluu näin: 

“Jumala vitsailee jatkuvasti. Katso omaa elämääsi – sehän on ihan vitsi! Katso muiden ihmisten elämiä, löydät vitsejä, vitsejä ja vitsejä. Vakavamielisyys on sairaus; vakavuudessa ei ole mitään hengellistä. Hengellisyys on naurua, hengellisyys on iloa, hengellisyys on hauskaa:”

Allekirjoitan tämän. Muistakaa nauttia elämästä hymyssä suin, sillä se on mittaamaton arvokas Lahja! Meidän tehtävämme täällä on löytää tie sisäiseen rauhaan ja sitä kautta saada avaimet todelliseen onneen. Muista aina, että voit murehtia päivästä toiseen taikka ottaa tulevan haasteen, ihmeen tai sattumuksen vastaan innolla. Kaikella elämässäsi on tarkoitus. Suunnitelma on käynnissä ja sinun tärkeä roolisi on opetella rakastamaan pyyteettömästi.