Jotkut meistä kulkevat tiensä Jeesuksen Kristuksen luo jo varhaislapsuudessa, osalla matka jatkuu aikuisiälle saakka ennen totuuden löytymistä. Jotkut taas elävät harhassa koko elämänsä. Itselläni tie kulki läpi salaliittoteorioiden ja itämaisen hengellisyyden, jota kautta sain ymmärryksen maailman huonosta jamasta. Silloin aloin kyselemään – miksi täällä on näin paljon pahuutta? Lopulta tie johti luokse ristinkuoleman. Ja aiheutti valtavan mielenmuutoksen.
Continue readingKategoria: Jumalan johdatus
Vuosien kuluessa olen saanut oman pelon hallintaani ja sitä myöten olen kyennyt oppimaan enemmän Jumalamme luomasta toisesta ääripäästä – hyvyydestä ja armosta. Näen matkani kasvun tienä. Varsin suuri oppi minulle on ollut (ja tätä yritän viljellä läheisilleni nykyään aina kun tulee mahdollisuus), että:
ILMAN NÖYRTYMISTÄ EI OLE KASVUA.
Continue readingTämän Efesolaiskirjeen (6: 14-17) kohdan olen lukenut Raamatusta jo aikoinani, mutta vasta nyt minulle on alettu opettamaan sitä kirjaimellisesti. Kohta kohdalta Herra on pääosin unissa tai näkyjen kautta minulle kertonut, kuinka eri osaset toimivat symbioosissa. Jos joku näistä haarniskan paloista ei ole kohdallaan, kokonaisuus ei toimi kuten kuuluu.
Continue readingPimeys, pahuus, demonit, riivaajat… Plaah, jaksan näistä jauhaa vaikka kuinka. Onhan tuon ulottuvuuden ymmärtäminen arvokasta, jotta osaa ymmärtää maailmaa kokonaisuutena. Jotta osaa ymmärtää ihmisten käyttäytymistä. Mutta yhä enenevissä määrin olen saanut ohjausta näistä asioista poispäin. On kehoitettu katsomaan toisaalle – kohti valoa.
Continue readingNuorempana olin todella kiinnostunut yliluonnollisista asioista. Tutkin niitä, luin niistä ja keskustelin kokemuksista ystävien kanssa. Ensimmäinen stoppi aiheen parissa tuli pelon kautta, kun asuin yksiössä synnyinkaupungissani. Eräänä iltana en kyennytkään nukahtamaan tuttuun asuntooni, sillä tuntui, että jokin pimeä olento katseli minua huoneiston nurkista. En kyennyt karistamaan tuota tunnetta ja se jatkuikin kaksi viikkoa.
Continue readingKun aloin kirjoittamaan blogiani, en tiennyt siihen varsinaista syytä. Itselleni tuli kova tarve jakaa kokemuksiani eteenpäin laajemmalle yleisölle ja niin tein. Luulin alkuun, että kyse on ainoastaan omasta henkisestä paranemisestani. Kirjoittamisen koen terapeuttisena, enkä voi kieltää, etteikö se olisi auttanut itseäni omien solmujeni kanssa. Mutta nyt, kun kirjoittaminen on ollut hitaampaa, olen myös saanut uusia oivalluksia siitä miksi tätä on tarkoitus tehdä. Miksi on tärkeää, että juuri sinä luet nyt tekstejäni? Vastauksia ja vahvistuksia olen saanut monia eri reittejä. Tänään käsittelen reiteistä ehkä henkilökohtaisinta; unimaailmaani.
Continue reading