Sinä olet tavannut ihmisiä matkasi varrella, jotka kokevat yksinäisyyttä. Olet myös itse tuntenut tuon tunteen. Sen lyhyen tai pidemmän hetken, kun kukaan ei kohtaa sinua aidosti itsenäsi. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei ymmärrä, kukaan ei tue. Voi olla, että olet kokenut masennusta, välinpitämättömyyttä, ahdistusta, itsesääliä ja suoranaista tarpeetonta oloa, joka joskus saattaa sinut itsetuhoisten ajatusten äärelle. Tässä tilassa on vaikea katsoa vierestä ihmisiä, jotka vaikuttavat onnellisilta. Niitä joilla on positiivinen energia ja jotka näkevät tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia.
Yksinäisyyden käsittely on tarpeellista ja sen ymmärrys ehdotonta. Tulisi miettiä, mistä ajatukset kumpuavat. Johtuuko yksinäisyytesi siitä, ettet osaa sanoittaa ajatuksiasi kuulijoille? Vai kenties siitä, ettei kuulijoita ole? Meistä jokainen haluaa tulla kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Sellaisena yksilönä, jota keskustelukumppani ei tuomitse. Silloin kun omia tunteitaan ei ole tunnistanut, niistä on myös hankala puhua. Rehellinen keskustelu on kuitenkin se tekijä, jolla lukot saa avattua. Aidon keskustelun uupuminen ihmissuhteissa johtuu kahdesta asiasta; joko et tunne itseäsi tarpeeksi, jotta uskaltaisit tunnistaa aidot tunteesi, tai vaihtoehtoisesti, et pidä keskustelukumppaniasi sellaisena, jolle voisit kertoa aidot tunteesi ja pelkosi.
Näissä tilanteissa voi auttaa yksinkertainen kysymys. Mitä itse tekisit, jos lähimmäisesi tuntisi uuvuttavia tunteita? Melko varmasti vastauksesi on, että auttaisit häntä avautumaan, kuuntelisit aidosti ja haluaisit ymmärtää. Haluaisit helpottaa hänen oloaan. Tämä hyväksyntä, joita yleensä koemme kanssaihmisiä kohtaan, tulisi löytää myös omaa itseä kohtaan. Ymmärtää se, että meistä jokainen on tuntenut näitä tunteita ja suurin osa pystyy näihin samaistumaan. Et ole erikoislaatuinen siinä määrin, että tuntisit jotain mitä muut eivät ole tunteneet. Kyllä, syyt ja kokemukset jotka ovat ajatuksiisi johtaneet ovat jokaisella omanlaisiaan, mutta niistä kumpuavat tunteet ovat universaaleja ja kaikki liittyvät yhteen suureen negatiiviseen asiaan; pelkoon. Pelkoon siitä, että ei kelpaa. Pelkoon siitä, että ei ole rakastettu.
Kun olemme pelon vallassa, kaikki tuntuu olevan kovin vaikeaa. Paha olo saattaa tuntua isona möykkynä josta ei pysty erottelemaan mitään erilleen. Et välttämättä tunnista kaikista ajatuksistasi sitä oikeaa jota sinun tulisi kuunnella päästäksesi eteenpäin. Saatat myös huomioida liiaksi ulkoisia paineita ja koittaa olla niiden mukainen. Tämä on täysin normaalia tämän päivän maailmassa, ja asia on ratkaistavissa. Tulisi siis selvittää, mikä kaikista ajatuksista on se aito oma äänesi? Joskus ratkaisua tällaiseen tilanteeseen ei löydä täysin itse, vaikka sekin on kyllä mahdollista. Tuki on jossain kohtaa tätä tietä kulkiessa yleensä tarpeellista ja sille kannattaa olla vastaanottavainen. Tarvitaan usein avustusta siihen, että omat ajatuspolut opitaan yksinkertaistamaan.
Monet eivät hae tai vastaanota apua, jolloin paha olo valtaa elämää tai hukkuu kaiken muun alle. Kun olo hukutetaan ratkaisemattomana, se kumpuaa sisimmästä aina esiin ennemmin tai myöhemmin ja vaikuttaa elämän laatuun. Jotkut onnistuvat saamaan itsestään irti sen, että hakevat keskusteluapua alan ammattilaisilta. Tämän askeleen ottaminen vaatii paljon rohkeutta. Joskus kuitenkaan ammattiapu ei osaa löytää oikeita keskustelun työkaluja ja käyttöön otetaan lääkitys. Olen kuullut monia kokemuksia, joissa mielialalääkityksen on koettu heikentävän negatiivisten ohella myös positiivisten tunteiden tuntemista. Tunteiden turruttaminen missään tilanteessa ei ole ratkaisu. Hukuttautuminen päihteisiin ei myöskään ole pitkäaikainen ratkaisu. Ainoastaan tunteiden olemassaolon hyväksyntä, ymmärtäminen ja käsitteleminen johtavat haluttuun lopputulokseen.
Toivon, että tulevissa teksteissä jakamani kokemukset ovat avuksi tämän saavuttamisessa. Olet jo hyvällä alulla kun ymmärrät, että tunteidesi on tarkoitus opettaa ja kasvattaa. Ne vievät eteenpäin.
Vastaa