Olen viime aikoina, oikeastaan jo muutaman vuoden ajan, tuntenut yhä suurenevaa syyllisyyttä omista teoistani ja tavoistani. Mitä lähemmäs pääsee totuutta ja ymmärrystä Jumalan moraalisesta vallasta, on totisesti ihmisyyden heikkouksien äärellä. Olenko riittävä? Miksi en pysty muuttumaan paremmaksi? Sillä muutostahan ei tapahdu ellei mitään muuta. Elämän huonoista tavoista eroon pääseminen tuntuu itselleni mahdottomalta ja havahdun usein ajatukseen – milloin armo lopulta loppuu?

Eräs läheiseni painii elämässään masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Hän sanoi mainiosti: “Olen 80% hyvä ihminen, mutta se loput 20% on sitä mikä pitäisi selvittää.” Niinpä, tämä on juuri se pointti itsellänikin! Eikä se jää edes niihin huonoihin ominaisuuksiini, vaan myös niissä hyvän ihmisen määreissä ja teoissa olisi myös hurjasti parannettavaa. Itselleni kävi niin, että elelin elämääni kuvitellen olevani mukiinmenevä tyyppi. Mutta mitä pidemmälle totuuteen sukelsin ja mitä selvemmin sitä myöden kykenen kuuntelemaan Taivaan Isän ja Hänen Pyhän Henkensä johdatusta, on käynyt selväksi että tämän maailman ja ihmisten määritelmä “hyvästä” on varsin kaukana vanhurskaudesta.

Taivaallisen Luojamme kaikkivoipaisuus ja viisaus on aivan jotakin muuta, kuin ihmisen ajattelukyvyn älykkyys. Raamattuun kirjatut kymmenen käskyä ovat jo vaikeita ihmisen ymmärtää saati elää todeksi. Yksi tapaamani mies yritti saada Raamatun näyttäytymään huonossa valossa, kun hänen mukaansa ei ole mitenkään mahdollista toteuttaa niitä kaikkia käskyjä – kun esimerkiksi hänkään ei voisi katsoa naapurin rouvaa sillä silmällä, koska sekin olisi muka jo huorin tekemistä. Niin… Tässä pääsemme jälleen hyvin kiinni niihin ihmisten viisauksiin. Katsoa saa, muttei koskea, ja mitä näitä nyt on. Jumala taas näkee meidän sydämiimme ja osaa lukea meitä läpikotaisin. Jos himoitset ajatuksen tasolla jotakin mikä ei sinulle kuulu, kertoo tämä sydämesi tilasta.

Jos sydämesi on saastunut, et voi toimia puhtaasti myöskään fyysisellä tasolla. Tämäkin mies, joka halusi (ja antoi itselleen) vapauden himoita sitä naapurin naista, toi oman sydämensä saastuneen tilan sanoillaan ilmi tähän fyysiseen todellisuuteen. Jonka siis myös minä kykenin havaitsemaan. Voimme vain kuvitella, mitä kaikkea parannettavaa Herra hänessä ja meissä muissa näkeekään!

Synnillisen luonteen ja lihan aikaansaannokset on listattu selkeästi Raamatussa. Synnillinen liha tuottaa tietynlaista hedelmää, jotka heijastavat sisäistä olemustamme. Omalla järjellään ja omassa voimassaan vapautta haikaileva ihminen syyllistyy väistämättä johonkin näihin:

  • Siveettömyys
  • Saastaisuus
  • Irstaus
  • Epäjumalien palveleminen
  • Noituus
  • Vihamielisyys
  • Riidat
  • Kiihkoilu
  • Kiukku
  • Juonittelu
  • Eripuraisuus
  • Lahkolaisuus
  • Kateus
  • Juomingit
  • Remuaminen ja muu sellainen (Gal. 5:19-21)

Nämä kaikki on aikalailla normalisoitu nyky-yhteiskunnassa. Kaikista suurimpana ja vaikuttavimpana näen ehkä juurikin tuon epäjumalien palvelemisen, joka liittyy tietenkin vahvasti myös ensimmäiseen käskyyn (2. Moos. 20): “Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”

Olen elämäni aikana tavannut monenlaisia ihmisiä ja pyörinyt erilaisissa porukoissa. Usealle henkisyyteen vähänkään uskovalle on normaalia luoda oma jumalakuva ja palvoa sitä. Erilaisista uskonnoista, opeista, gurujen opetuksista, harjoitteista ja teoksista etsitään omaan maailmankuvaan sopivat palapelin palat. Niistä sitten muodostetaan henkilökohtainen käsitys maailmankaikkeuden luomisvoimasta. 

On myös syntyperäisiä kristittyjä, jotka maailmaa nähdessään ja sen hullutuksiin mukaan mennessään kääntävät selkänsä Raamatun Jumalalle. Heidän pienen ihmisviisautensa valossa Taivaallinen Isä näyttäytyykin yhtäkkiä kovin tuomitsevana, kun he tajuavat tehneensä sellaista mitä ei sallita ja mikä ei ole oikein. Tällöin ihmisen ratkaisu on kääntää kelkan suunta, höllentää omaa moraalia ja luoda ihan oma kuva Jumalasta – alkaa siis uskoa epäjumalaan, joka sallii tuon oman väärinteon eli synnin. 

Monet harhaopit kiertävät yhä voimakkaammin maailmassa ja yksi näistä on tietenkin omavoimaisuus. Eli siis pakanallinen uskomus siitä, että ihminen olisi kykenevä parantamaan itse itsensä. Näissä yhteyksissä voidaan puhua esimerkiksi kundaliini- eli feminiinisen luomisenergian nostamisesta ihmisen käyttöön, jolla puhdistetaan erilaisia traumataakkoja ja parannetaan värähtelyitä. Tätä oppia käyttävät erilaiset maagikot, noidat, energiaparantajat ja itämaiset uskonnot. Puhutaan jälleen väärän jumalan palvomisesta, koska tässä palvotaan ihmistä. Ja kukahan mahtoikaan olla se, joka ihmiselle vakuutteli jumaluutta Raamatun ensi sivuilla? Paholainen on tämänkin valheen isä.

Kun alat ymmärtämään synnin käsitettä ja pyydät rukouksessa apua Jeesukselta, alkaa pitkä tiesi itsesi kanssa työskentelyyn. Sinulle tullaan ensin ajan kanssa opettamaan se sinun oma 20% pimeä puolesi, josta käydään synti synniltä läpi kaikki väärinteot elämäsi ajalta. Sen jälkeen työ ei lopu, vaan Pyhä Henki lähetetään vahvemmin apuun ja tällöin elämäsi alkaa tuottamaan yhä enenevissä määrin hyviä hedelmiä. Näiden ilmentyminen ja ymmärtäminen omassa elämässäsi avaa jälleen uusia oppipolkuja siihen, kuinka väärin sitä on aiemmin tullutkaan toimittua, vaikka olisi toiminut silloisella tietotaidollaan mielestään ihan oikein.

Muistattehan mitkä ovat Pyhän Hengen hedelmät, jotka ovat siis seurausta Pyhän Hengen läsnäolosta ihmisen elämässä?

  • Rakkaus
  • Ilo
  • Rauha
  • Kärsivällisyys
  • Ystävällisyys
  • Hyvyys
  • Uskollisuus
  • Lempeys
  • Itsehillintä (Gal. 5:22-23)

Näitä kun tarkastelemme, on helppo ymmärtää ettei ihminen yksin omassa voimassaan kykene tuottamaan elämässään ainoastaan Pyhän Hengen hedelmiä. Me olemme rikkinäisiä, syntisiä, ja kannamme taakkaa mukanamme. Siksi tarvitsemme Jeesusta, joka ottaa kantamuksemme itselleen ja parantaa meidät sisäisesti. Pyhä Henki toimii ihmisessä niin, että tulemme yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Juuri siitä kertovat nämä pyhitetyn sydämen ja hengen tuotokset.

Usein olemme valmiita kääntymään Jeesuksen puoleen vasta silloin, kun meillä ei ole muita vaihtoehtoja edetä. Itselläni tuohon tilanteeseen ajoi valtava sielutason pelko, kun kohtasin ensimmäisen kerran pahuuden synnyttämän demonin. Toisilla tilanne voi tulla eteen, kun kaikki ihmisten tarjoamat avut on kokeiltu eikä siltikään mikään tuo lohdutusta sisimmässä vellovaan pahaan oloon. Voidaan olla itsemurhan partaalla, kuoleman kielissä tai muuten vain erittäin itsetuhoisella tiellä. 

Monesti esimerkiksi vankilassa olevat päättävät katsoa niin sanotun Jeesus-kortin, eli kääntyvät uskon puoleen halutessaan vihdoin aitoa muutosta elämäänsä. Ja todistuksia tuosta Jumalan täydellisestä muuttavasta voimasta on lukemattomia! Näitä parannuksen tehneitä, Pyhän Hengen elämäänsä saaneita, ei enää tunnista samoiksi ihmisiksi. Jeesuksessa uudestisyntynyt muuttuu usein ulkoisestikin, mutta eniten sisäisesti. Ja sen muutoksen sydämen tilasta voimme todeta tuon ihmisen tuottamista hedelmistä.

Oman syntieni kanssa olen tehnyt paljon töitä ja saanut hurjasti koulutusta niistä eroon pääsemisessä. On kuitenkin yhä selvempää myös itselleni, ettei oma voima riitä ihan loppuun saakka. Esimerkiksi addiktioiden kanssa taisteleminen on aikamoista venkoilua. Itselläni kyse on “vain” tupakasta, joka ei kovinkaan paljon aiheuta fyysisiä vieroitusoireita. Henkinen puoli ja tapakoukku onkin sitten asia erikseen… Olen lukemattomia kertoja tehnyt päätöksen lopettaa ja aina hetken kuluttua heittänyt tuon päätöksen romukoppaan, aloittaen sauhuttamisen uudelleen. Liiallista turhien päätösten tekemistäkin pitäisi kai välttää, koska siinä usko omaan tekemiseen kokee kovia kolauksia. Tervettä itsetuntoa tarvitsemme näiden juttujen kanssa taistelemiseen. Kyse addiktioissakin on kuitenkin henkivalloista ja niiden kahleista. 

Herran enkelit tulivat luokseni jo reilu kaksi vuotta sitten kysyen, että enkö vieläkään ole päässyt eroon röökistä. No en ole, mutta tiedän että pitäisi! Viimeksi enkelit tulivat luokseni saman teeman vuoksi muutama viikko sitten. Keskustelussa pääpointtina oli oman itseni vahvistaminen ja todellisen sisäisen vahvuuteni ymmärtäminen. Kun motivaatio on kohdallaan, tarvitaan lopulta tekoja – siis konkreettista taistelua paholaista vastaan. 

Uskoisin, että nämä ovat juurikin niitä aikoja, kun Jumala testaa itsehillintääni, joka oikein toimiessaan lopulta johtaisi addiktiosta eroon pääsemiseen. Koska onhan se minun omalla vastuullani tehdä itselleni ja muille hyvää. Enkelit toivat minulle vahvistuksen siitä, että kun päätän todella lähteä tuohon taisteluun niin minua tuetaan taivaallisten joukkojen taholta valtavasti. Näistä voitoista sitten rakentuu luottamussuhde Taivaan Isän kanssa, jota seuraa yhä vahvempi usko ja yhä enemmän Pyhän Hengen läsnäoloa. Makoisia hedelmiä.

Yksi väärintekoni teitä kohtaan, joka täytyykin välittömästi korjata, on virheellinen kirjoitus blogitekstissäni Jumalan taisteluvarustus profetioina. Kirjoitin tekstissä taisteluvarustuksen tärkeää osaa eli Hengen miekkaa koskien, että minulla tuo miekka on henkimaailman taisteluissa ristin visualisoiminen. Oikeastihan tällä miekalla tarkoitetaan Jumalan kirjoitettua sanaa eli Raamattua! En tajunnut blogia kirjoittaessani, että minulle on vain opetettu ristin avulla näitä taisteluvarustuksen eri osasia ja ohjattu näin eteenpäin omassa opiskelussani. Risti on tuotu minulle näyttämään siis oikea suunta, joka on tässä tapauksessa kohdistuu Raamattuun ja sen lukemiseen. 

Herra on viime aikoina monesti ohjeistanut avaamaan Uuden Testamentin ja aidosti opiskelemaan sen sisältöä. En siis missään nimessä voi sanoa, aiemmasta blogitekstistäni poiketen, että en tarvitsisi taistelussa lausuttuja Raamatun sanoja koska tietäisin mukamas mitä Raamattu sisältää. Tämä on täyttä ylpeän ihmisen puppua, se on minulle nyt osoitettu. Pyydän anteeksi harhaan johtavaa kirjoitustani ja ehdottomasti suosittelen kaikille Herran sanan opiskelua.

Tämä on vain yksi esimerkki jälleen siitä omasta erehtyväisyydestäni. Ja toki myös oppia anteeksi pyytämisestä. Tuntuu välillä, että menen harppauksen eteen ja seitsemän taakse. Ne synnit, joita olen pyytänyt Herralta anteeksi ja katunut ja joista olen tehnyt parannuksen, eivät enää minua vaivaa. Kiitos Jeesukselle tästäkin! Mutta kaikki muut jatkuvasti vastaan tulevat väärinteot (no se tupakki), epäuskon ja huonommuuden ajatukset kalvavat mieltäni. Saavat välillä kyllä todella maihin pienen ihmisen… Mutta aina jostain Luoja löytää tavan minutkin nostaa. Juuri eilenkin Hän toi mieleeni muistutuksen siitä, kuinka itsekin kykenen aina muille ihmisille tilanteensa vaikeudesta riippumatta vakuuttamaan, että milloinkaan ei ole liian myöhäistä kääntyä Jeesuksen puoleen kun elinaikaa on vielä jäljellä. Jumalalle kaikki on mahdollista, ihmisen ei tarvitse kuin turvata Häneen.

Niinpä niin, minkähän tähden sitä armoa ei omalla kohdalle uskalla vieläkään nähdä? Vaikka armostahan tässä kaikessa on kyse, eikä lainkaan ihmisen omista teoista.  Tai näin ainakin olen kuullut… Miksi tarve oman itsensä uudistamiseen on silti VALTAVA? Tämä kuulemma liittyy seuraavaan tekstiini, jossa käydään läpi tiedon tuomaa vastuuta. Odotan itsekin ihan innolla. En tiedä mitä tulen kirjoittamaan, en suunnittele näitä ennakkoon. Herran haltuun!

Siunausta syksyynne ihanat!