Vuosien kuluessa olen saanut oman pelon hallintaani ja sitä myöten olen kyennyt oppimaan enemmän Jumalamme luomasta toisesta ääripäästä – hyvyydestä ja armosta. Näen matkani kasvun tienä. Varsin suuri oppi minulle on ollut (ja tätä yritän viljellä läheisilleni nykyään aina kun tulee mahdollisuus), että:
ILMAN NÖYRTYMISTÄ EI OLE KASVUA.
Nöyrtyminen johti minun tapauksessani valtavan pelon kautta armoon ja sen ymmärtämiseen. Ensin piti nöyrtyä kaiken Jumalan luomakunnan suuruuden edessä. Ymmärtää, että valtava pahuus koskettaa meitä jokaista kaiken aikaa. Se yrittää vaikuttaa ajatuksiimme, sanoihimme ja tekoihimme. Elämme paholaisen hallitsemassa maailmassa.
Tuon asian käsittäminen toi totisesti ihmisen pienuuden äärelle. Se kasvatti minua tajuamaan, että on olemassa korkein Luoja, joka on suunnitellut kaiken tämän. Kaiken hyvyyden ja siihen vastakappaleena pahuuden. Ja siellä kaiken keskellä toimii pieni ihminen, omalla polullaan, valiten joka hetki millä tavoin toimii.
Se kyllä nöyrrytti. Ja toi kauhua… Ajatuksia siitä, että enkö minä itse olekaan hallinnassa omassa elämässäni? Emme totisesti ole! Jumala hallitsee kaikkea. Hän on antanut meille kyllä vapaan tahdon, jotta voimme itse valita mitä pidämme totuutena. Jokaiselle meistä on annettu mahdollisuus nähdä elämä siten, kuten se oikeasti on – raadollisena ja sotaisana, mutta samaan aikaan rakastavana ja armollisena.
Voimme myös valita olla näkemättä totuutta, jolloin elämme kirjaimellisesti pimeydessä. Voit sulkea silmäsi jommalta kummalta polariteetilta tai paeta kokonaisuudessaan koko kuviota. Se on jokaisen oma tahto ja sekin on meille annettu mahdollisuudeksi.
Itse, vuosia sitten, olen pyytänyt rukouksessa Jumalalta viisautta ja totuuden ymmärryskykyä. Raamattu sen kertoo, etsivä löytää (Matt 7:8). En siis voi enkä syytä Luojaa näistä hurjista kokemuksistani, sillä itse niitä pyysin. Tietämättäni toki tuolloin tai vieläkään, että mihin tieni johtaa. Jos haluat nähdä ja tuntea totuuden, molempien ääripäiden ymmärtäminen on tarpeellista.
Armo on niin suuri asia, ettei sitä voi kukaan toiselle selittää. Meistä jokainen ymmärtää sen halutessaan ja silloin pitää nöyrtyä Jumalan tahdon edessä. Voit pyytää rukouksessa Taivaan Isältä opetusta armosta ja johdatusta totuuden tielle, mutta silloin sinun tulee luovuttaa tulevaisuutesi avaimet pois omista käsistäsi ja antaa ne Herran haltuun. Silloin pitää uskoa, että Luojasi on todella armollinen ja hyvä, eikä halua sinulle mitään pahaa.
Olen polkuni varrella miettinyt, miksi minulle käy näitä asioita ja miksi olen tämmöisellä pelottavalla tiellä. Miksi Jumala sallii minun kokea nämä asiat, joita muut eivät tunnu ymmärtävän? Vasta alkuvuodesta 2022 sen tajusin, kun sain eräänä arkisena päivänä valtavan vahvaa johdatusta. Tuolloin Herra kertoi minulle suoria vastauksia moniin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin.
Hän sanoi, että minun oli kertakaikkiaan pakko nähdä se kaikki pimeys ja pahuus. Sillä ilman, että tiedämme pahuuden asearsenaalin ja valhevoimat, emme voi sokkona taistella niitä vastaan. On tiedettävä mitä keinoja paholainen käyttää ja käännettävä ne voitoksemme. Sain päivän kuluessa viestiksi tämän raamatun kohdan:
”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.” Matt 10:16.
Nimenomaan armostaan Hän siis ne kaikki tapahtumat on sallinut ja sallii. Ja suuresta rakkaudestaan minua kohtaan.
Tuona samana vastauksien päivänä sain iltapuolella tiedon rakkaan uskovan ystäväni menehtymisestä. Juurikin näitä itselleni suuria kysymyksiä olisin hänen kanssaan halunnut yhdessä pohtia, mutta en ehtinyt sitä tässä maailmassa tekemään. Kiitos ja kunnia Herralle, joka salli näiden vastauksien kuitenkin saavuttavan minut! En ole surrut ystävääni, sillä tiedän hänen pääsen taivaan kotiin ja ikuiseen rauhaan. Niin suuren onnen, sekä rauhan ja luottamuksen tulevaan myös tuo päivä minulle toi.
‘Uskovat’ ihmisethän aina puhuvat armosta ja Jeesuksen merkityksestä. Niin myös kyseinen edesmennyt ystäväni usein teki. Itselleni rehellisesti sanottuna Jeesus on ollut melko kaukainen hahmo, samalla lailla kuin monelle muulle meistä. Eräs tapahtumaketju kuitenkin muutti näkemykseni, josta jälleen pääsemme palaamaan unien merkitykseen.
Näin taannoin sellaista unta, jossa olin jonkinlaisen melko suuren ja matalan rakennuksen sisällä. Huone, jossa olin, näytti jonkinlaiselta ravintolalta. Pöytiä ja tuoleja oli paljon, ja myös paljon ihmisiä. Ihmiset olivat kukin porukoissaan levittäytyneinä ympäri huonetta. En tunnistanut ketään tuttuja. Kävelin tuossa huoneessa ja kuulin nurkasta miehen laulua. En edes kääntynyt katsomaan, sillä tunnistin äänen välittömästi. Se oli Jeesus.
Näin sivusilmällä, kuinka Jeesus istui huoneen nurkassa lattialla yksinään valkoisessa kaavussa ja lauloi jotakin lohduttavaa hengellistä kappaletta. Hänen äänensä kuului koko rakennuksessa, mutta kukaan muu ei tuntunut kiinnittävän mitään huomiota koko lauluun. Osa ihmisistä kyllä oli laulun tunnelmassa kiinni, joka oli lohdullinen ja rakastava.
Kävelin Jeesuksen ohi, katsomatta kunnolla edes Häneen päin, ja aloin vaistomaisesti laulamaan samaa kappaletta Hänen kanssaan. Hän lauloi lempeästi ja minä tapailin sanoja Hänen mukanaan. Kävelin sitten ulos koko rakennuksesta ja käyskentelin pihamaalla. Jatkoin laulua, kävellen samalla kauemmas. Jeesuksen ääntä ei enää kuulunut kun olin niin etäällä, mutta itse jatkoin samaa biisiä edelleen. Tähän uneni loppui ja heräsin.
Avattuani silmät, olin todella ihmeissäni. Kuinka kummallista, että Jeesus oli unessani… Ja tunnistin Hänen äänensä! Kyyneleet vierivät valtoimenaan, kun sydämeni täytti suuri kaipaus. Hänen äänensä oli täysin tuttu – niin rakastava, lämpöinen, lohduttava ja turvallinen, etten ole milloinkaan kokenut saati kuullut vastaavaa. Halusin vain kuulla sen uudelleen ja jäädä Hänen lähelleen ikuisesti. Itkuni ei millään meinannut loppua. Kaipuu ja rakkaus Jeesusta kohtaan oli valtava, enkä ymmärtänyt lainkaan tunteitani. Enhän minä Jeesusta tunne? En ole koskaan edes ajatellut tuntevani!
Muutama yö tästä eteenpäin, 12.4.2022, näin toisen unen jonka itse koen profetiaaliseksi. Tämä oli itseasiassa näky, erittäin vahva visuaalinen kuva, joka piirtyi mieleeni. Näyssä oli kuvattuna kuiva hiekkainen autiomaa. Autiomaan keskellä kulki aivan pienen pieni puro. Puroa seurasi aasi ja sen perässä jokin toinen sarvekas eläin (seuraavana päivänä etsin netistä mikä eläin oli kyseessä ja vastaukseksi sain puhvelin).
Eläimet olivat molemmat todella janoisia ja olivat lähteneet seuraamaan vettä sen lähteelle, jotta saisivat juodakseen. Aasi meni edellä ja oli jo melkein perillä pulppuavan lähteen luona, josta puro virtasi kuivan maan uomiin. Puhveli seurasi aasin jalanjälkiä ja oli myös pääsemässä perille. Molempien laumat olivat jääneet kauas taakse, eivätkä tulleet perässä keitaan luo.
Piirsin tämän kuvan, jotta ymmärrätte paremmin mitä näin.
Sain myös kuvaan liittyvät sanat. Ne kuuluvat näin: ”He löysivät molemmat janoissaan puroa seuraten lähteen luo. Luuletko, että vesi tuomitsisi heitä kumpaakaan?”
Tämä näkyni unessa oli niin vaikuttava ja vahva, että jäin miettimään kokemaani moneksi päiväksi. Ymmärsin, että kyse on vertauskuvallisesti kerrottuna Jeesuksesta – elävän veden lähteestä. Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle, ”Joka juo tätä vettä (kaivosta), sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Joh. 4:13-14
Pian saapui Pääsiäinen. Sovimme mieheni kanssa, että katsomme lankalauantaina Jeesuksen viimeisistä päivistä kertovan elokuvan The Passion of the Christ ja näin teimme. Emme kuitenkaan päässeet elokuvan parissa edes Jeesuksen tuomitsemiseen saakka, kun mieheni nukahti kesken leffan. Hän ummisti silmänsä juuri siinä kohdassa, jossa Pontius Pilatus tiedustelee Jeesukselta, että onko Hän juutalaisten kuningas yrittäessään määritellä pitääkö Jeesusta lainkaan rankaista. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” Joh. 18:37
Samassa, kun kuulin telkkarista tuon viimeisen lauseen, oli aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Siis mitä? Noinko Jeesus on sanonut? Että Hänen äänensä kuulevat ovat totuudessa? Mutta minähän kuulin Hänen äänensä, siinä unessa jossa Hän lauloi! Tässä vaiheessa oli pakko pysäyttää elokuva ja kaukosäädintä hapuillessani tajusinkin mieheni nukkuvan. Hän oli kuulemma kuin taikaiskusta väsähtänyt juuri tuossa kohdassa. Selkeästi Herralla oli minulle viesti, joka vaati välitöntä paneutumista.
Lopetin elokuvan toiston ja päätin mennä ulos tupakalle. Poltan siis edelleen, vaikka tiedän sen olevan pahasta kaikin puolin. Menin pihalle kirkkaan tähtitaivaan alle ja pohdin mielessäni tuota Jeesuksen äänen kuulemista ja totuudessa olemista. Olen liian vähän lukenut Raamattua, sen tiedän, mutta kummastelin kuitenkin etten tuota kohtaa muista koskaan kuulleeni. Voiko tosiaan olla, että Hänen äänensä kuulemisesta on näin sanottu? Kylmät väreet menivät selkääni pitkin ja kyyneleitä valui taas.
Katsahdin tässä vaiheessa tähtitaivaalle ja näin kirkkaan välähdyksen. Ajattelin sen ensin olevan peräisin lentokoneesta, koska se oli niin näkyvä ja keskellä mustaa taivasta. Välähdyspaikan vieressä oli kyllä tähti, mutta aivan siinä kohdalla ei näkynyt mitään. Välähdys näkyi pian toistamiseen ja tismalleen samassa kohdassa kuin aiemmin. Nyt jo vähän kummastelin. Muutaman sekunnin kuluttua tuli kolmas aivan yhtä kirkas välähdys ja jälleen samassa mustassa kohdassa taivasta. Tuijottelin hetken aikaa ylöspäin, mutta ilmiö ei enää toistunut. Kolme kertaa riitti.
Kolmehan on Pyhän Kolminaisuuden luku, eli Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ajattelin tässä olevan jonkun yhteyden ja päätin välittömästi etsiä tietoa tähtikartastosta. Minua kiinnosti, että minkä tähden vieressä välähdykset näyttivät tapahtuvan. Kummastukseni oli melkoinen, kun löysin vastauksen. Vieressä oleva tähti kulkee nimellä ”Ajokoira”. En ole tätä aiemmin maininnut, mutta edesmennyt biologinen isäni oli metsästäjä ja hänellä oli ajokoira. Oliko tämä siis kirjaimellisesti vilkutus ’taivaan isältä’, Pyhän Kolminaisuuden nimessä?
Tällainen intuitio minulle kieltämättä tuli koko tapahtumaketjusta. Toki eräs ns. tieteisuskovainen ystäväni keksi vastaukseksi, että kyseessä olisi voinut olla vaikkapa kaukana kuoleva tähti jonka välkkeen satuin näkemään. Ja että itse luon ihan normaalille asialle ihmeellisiä merkityksiä. Niin…
Päätin enemmän tutkia Raamattua ja sitä, mitä keskusteluja Jeesus kävi Pontius Pilatuksen kanssa. Löysin kyllä tuon kohdan, josta elokuvassa kerrottiin, mutta oman rippiraamattuni 1992 käännöksessä lause on muodossa: ”Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.”
Vanhemmassa 1933/38 käännöksessä puhutaan kyllä itsessään Jeesuksen ’äänen’ kuulemisesta, eli sanoma on hiukan muuttunut aikojen saatossa. Raamattua tutkiessa kannattaakin katsoa eri käännöksiä ja mahdollisuuksien mukaan myös eri kielillä. Tähän hyvä työkalu on esimerkiksi Life.Churchin Raamattu + Audio -sovellus.
Lisäksi löysin Raamatusta jo lukemiani kohtia, jotka avautuivat kaiken tämän kokemani valossa täysin uudella tavalla.
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.”
Joh 10:1-4
Tämä oli itselleni, sekä teille rakkaat lukijani, ystävällinen kehotus lukea enemmän Raamattua. Se on Jumalan sana. Jos me luemme näitä kirjoitettuja lauseita, jotka kertovat Luojastamme ja Hänen Pojastaan, meidän on helpompi ymmärtää ja vastaanottaa johdatusta. Jumala puhuu vertauskuvin ja viittaa Raamattuun monesti. Jeesus taas todentaa meille läsnäoloaan varmentamalla asiat Raamatun kautta ja sen valossa, jotta meille ei jäisi sijaa epäillä.
Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaselkoinen tuo kirjakokoelma voikaan olla. Se on tarkoituksella sellainen. Ilman pyyteetöntä sydäntä ja Pyhän Hengen läsnäoloa Raamattua on totisesti vaikea lukea saati tulkita. Tässäkin sinua autetaan ja opetetaan, kunhan vain pyydät.
Jos tuntuu, että koko hommaa on vaikea lähteä kohtaamaan, voisi esimerkiksi paasto olla paikallaan. Jumala kehoitta meitä kurittamaan lihaamme. Näin osoitamme Hänelle päättäväisyytemme, pitkäjänteisyytemme ja teemme henkisesti tilaa Pyhälle Hengelle. Henki ei voi laskeutua yllemme, jos olemme täysin maallisten himojemme vallassa. Jo vaikkapa yhden vuorokauden paasto voi saada suuria muutoksia aikaan! Aloita aamusi kertomalla Taivaalliselle Isälle, että paastoat Hänen kunniakseen. Pidättäydy ruuasta ja käytä aikasi rukoiluun. Selaile evankeliumia ja ylistä Herraa vaikkapa laulamalla.
Tällaisella suhteellisen pienellä vaivalla eräs läheiseni sai armosta innon ja viisauden Raamatun lukemiseen. Hän on tuollaisen päivän paaston jälkeen lukenut ja tutkinut Sanaa päivittäin, ymmärtäen siitä paljon. Paastosta on nyt muutama kuukausi jo aikaa. Pyhä Henki sai siis tehtyä työtään ja jatkaa sitä edelleen!
Taivaallinen Isämme haluaa ja kaipaa sitä, että käytämme Häneen aikaamme. Kunnioitamme ja keskustelemme, haluamme oppia paremmiksi ihmisiksi. Hän odottaa, että osoitamme tämän Hänelle suoraan – niin sanoilla rukouksessa, kuin teoilla pidättäytymällä heikkouksistamme. Uskossa eläminen kulkee mukana joka päivä. Ja myös ihmeitä tapahtuu ihan jokaikinen päivä, jos niitä vain osaa ymmärtää ja arvostaa.
Totuus on raaka ja sisältää myös pimeyttä. Mutta totuus kertoo myös sen, että tuo pimeys on jo voitettu. Rakkaus voittaa lopulta aina.
Vastaa