Eroon pimeistä olennoista

Tänään käsittelen äärimmäisen tärkeää aihetta. Asia on ehdottoman ajankohtainen ja vakavasti otettava, jokaiselle meistä. Meidät on vuosien saatossa valtaapitävien toimesta ohjattu unohtamaan henkimaailman olemassaolo ja samalla olemme ajautuneet tilaan, jossa emme enää automaattisesti aisti negatiivisten henkiolentojen läsnäoloa lähellämme. Ja demoneille tämä sopii mainiosti, koska niistä eroon hankkiutuminen on lähes mahdotonta ilman niiden huomaamista. 

Olen puhunut pahoista hengistä paljon aikaisemmissakin kirjoituksissani. Jo pelkkä sana ”demoni” herättää pelkoa ja epäluuloa, se on meidän sisäiseen maailmaamme kirjoitettu – sielutasolla tiedämme ne vihollisiksi ja haluamme välttää kanssakäymistä. Kirjoitukseni näistä ikävistä olennoista ja niiden aiheuttamista tapahtumista ovat herättäneet jonkin verran epäluuloa lukijoissa. Puolustusmekanismina näin vaikeisiin asioihin ja käsitteisiin ihmiset päättävät yksinkertaisesti olla uskomatta. He haluavat kääntää katseensa pois pahan olemassaolosta ja elää kuten ennenkin, ajattelematta asiaa. On itselle helpompaa syyttää demonien näkijää mielenterveysongelmaiseksi, kuin avata omat silmänsä ja samalla avartaa maailmankuvansa ymmärtämään tätä syvää pahuutta. 

Ymmärrän tämän hyvin. Asiassa ei ole mitään epänormaalia. En minäkään tieten tahtoen halunnut oppia tällaisista asioista yhtään mitään! Mutta nämä kokemukset on Luojan toimesta asetettu elämääni, enkä pääse niitä pakoon. Silmien sulkeminen ei enää yksinkertaisesti ole minulle vaihtoehto, vaikka se sinulle saattaisi olla. Jos omia kokemuksia pahuuden parista ei ole vielä kertynyt, on mahdollisuus kääntää sille selkänsä. Mutta tiedä se, että nämä olennot haluavat sinuun silti vaikuttaa jatkuvasti. Ne ovat ympärilläsi, vaikka en niitä tahdo havaita. 

Olen muutamaan otteeseen kohdannut saman asian keskustellessani läheisteni kanssa kasvotusten. Kun kerron kokemuksistani ja niiden kautta syntyneestä ymmärryksestä meneillään olevasta henkivaltojen taistelusta, keskustelukumppanini saattaa nostaa muurin pystyyn ja asentaa silmälaput silmilleen. Olen suoraan kuullut lauseita, kuten, 

”Mielenkiintoisia sun jutut, mutta mä en kyllä usko pahuuden olemassaoloon. En edes halua ajatella, että maailmassa jossa mun lapset kasvaa, olisi sellaista.”

”Mä uskon siihen, että on ehkä olemassa Jumala ja hyviä enkeleitä, mutta demoneihin en usko. Ei sellaisia ole.”

Olen näissä keskusteluissa pysynyt kannassani, mutta antanut läheiselleni myös tilaa pysyä omassaan. Minun tehtäväni ei ole muuttaa kenenkään maailmankuvaa, vaan ensisijaisesti kertoa omista kokemuksistani. Ja sitten jonain päivänä, mikäli näille ihmisille tuleekin elämän aikana vastaan omituisia ja vaikeita kokemuksia pahojen henkien kanssa, kuten meistä useimmille tulee, he tietävät että voivat ottaa minuun yhteyttä. He voivat kertoa minulle, että nyt on meneillään jotakin selittämättömän omituista. He tietävät, että minä en pidä heitä hulluina. Minä en anna heille mielenterveysdiagnoosia. 

Kun aloin noin vuosi sitten kirjoittamaan blogiani, syy kokemuksieni julkaisemiseen oli edelleen itselleni epäselvä. Poiketen kaikista epävarmuuksistani päätin lopulta tehdä julkiset nettisivut. En olisi halunnut jakaa sieluni kokemuksia näin laajalle, mutta Jumalan kehotus oli hyvin selkeä ja ohjeet annettiin kädestä pitäen kun projekti eteni. Luo julkiset nettisivut. Kirjoita henkimaailman kokemuksistasi. Liitä mukaan oma kuvasi ja nimesi. Jaa tietoa kaikille läheisillesi, perheellesi, ystävillesi ja tuntemattomille. Unohda leimautumisen pelko. Älä huomioi muiden mielipiteitä. Pysy tällä polulla. 

Matka ei ole ollut millään tavoin helppo, kuten voitte kuvitella. Riitasointuja kantautuu korviini väistämättä. Itseäni harmittaa eniten se, että perheenjäseneni joutuvat puolustamaan minua sellaisille lukijoille, jotka eivät halua olla minuun suoraan yhteydessä kertoakseen eriäviä mielipiteitään. Mutta luotan siihen, että kuten minun, niin myös näiden rakkaiden läheisteni tarkoitus on kasvattaa alati uskoaan Jumalaa kohtaan. Sitä teette syvästi silloin, kun puolustatte minua epäilijöille. Teillekin olisi helpompaa sanoa, että kyllä sillä naisella on jotakin vikaa päässään. Mutta te ette sano niin, vaan luotatte minuun ja luotatte sanaani. Te luotatte Luojan suunnitelmaan ja maailman moninaisuuteen. 

Matkani on vasta alussa, mutta jo vuoden aikana olen saanut useita varmistuksia ja tukea omalle tehtävälleni. Eteeni on tuotu ihmisiä, juuri näitä pahuuden olemassaolon epäilijöitä, joilla onkin tullut vastaan suoria kokemuksia demonien kanssa. Näissä elämäntilanteissa demonin taikka kirouksen olemassaolo on suoraan osoitettu pätevin todistein. Kyse ei ole ollut ainoastaan minun näkökannastani, vaan epäilijät itse ovat saaneet varmistuksen tilanteisiin muuta kautta jo ennen kuin ovat ottaneet minuun yhteyttä asian tiimoilta. Muut syyt ja diagnoosit on jo suljettu pois, ja näille ihmisille tuotu suora tieto juurikin demonisen hengen läsnäolosta. En jaa näitä muiden kokemuksia sen tarkemmin, koska haluan kunnioittaa ystävieni yksityisyyttä ja odotan edelleen tilanteiden ratkeamista. Kyseiset demonisen voimat ovat vieläkin kontaktissa eikä niitä ole karkoitettu. Olen pyrkinyt antamaan neuvoja, mutta epäilijän mielellä kestää oma aikansa hyväksyä tilanne ja muuttaa maailmankuvaansa. Katsotaan miten asiat etenevät, tavalla tai toisella. Kirjoitan näistä ehkä joskus myöhemmin lisää, mikäli saan asianosaisilta luvan. 

Kerroin aiemmassa julkaisussani Kenen ajatuksia kuuntelet? omasta puhdistautumisestani ja siitä, kuinka eräs paha henki jäi roikkumaan vasempaan jalkaterään. Tunsin kosketuksia ihan fyysisesti. Yleensä häirintä aktivoitui illalla tai yöllä, ja keskittyi aina juuri vasempaan jalkaani. Asia ahdisti ja pelotti, mutta en uskaltanut lähteä taisteluun. Tuntui, että en ollut valmis kohtaamaan sitä pahuutta, joka roikkui menossa mukana. Itselleni oli helpompi yrittää olla ajattelematta asiaa, eli astuin samaan sudenkuoppaan kuin monet teistäkin. Yritin aina selittää tuntemukset ja kosketukset itselleni luonnollisiksi. Ehkä jalkani on vain puutunut? Ehkä asento on väärä eikä veri kierrä? Tästä ei kuitenkaan ollut lainkaan kyse, kuten olen sittemmin saanut huomata. 

Eräänä iltana tämän kevään aikana mittani tuli täyteen. Lepäsin sängyssäni ja mieheni oli myös kotona, mutta ei samassa tilassa kanssani. Kuitenkin tunsin, kuinka joku veti sormiaan vasemmalla säärelläni. Sormien kosketus tuntui polven kohdalta alaspäin nilkkaa kohden, yhä uudelleen ja uudelleen. Uskon, että Luoja salli tällaisen kosketuksen tapahtua, sillä se oli jo niin selkeä etten voinut sitä selittää muutoin kuin ulkopuolisella olennolla. Olin lukenut Raamatusta, että jotkut demonit ovat niin vahvoja, että niiden pois ajamiseen vaaditaan koko keho puhdistamista paastolla. Tässä tilanteessa muistin jälleen tämä ja tajusin, etten ollut tuolloin koko päivänä syönyt mitään. Paastoksi tilaani ei voi kutsua, mutta ainakin vatsani oli sillä hetkellä tyhjä. Nyt on siis aika, päätin, ja varustauduin taisteluun. 

Makasin sängyssä selälläni ja ristin käteni vatsan päälle. Yritin rauhoittaa mieleni ja pyrin olla keskittymättä jalassa tuntuviin kosketuksiin. Aloitin rukoilun. Pyysin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen apua tilanteeseen. Pyysin myös, että Jumala lähettää vahvat arkkienkelinsä Mikaelin ja Gabrielin luokseni turvaamaan selustani. Olin jo sisäisesti hyvin tietoinen siitä, että en voi olettaa kenenkään näistä tekevän työtä puolestani. Kyse oli siitä, että minä olin lähtemässä sotaan. Olin nousemassa vihollista vastaan joka häiritsi omaa kehoani ja tilaani. Ainoastaan minä voisin ajaa tuon hengen pois. 

Tunsin kuinka ite jalassani koveni. Jokin tarrasi ensimmäistä kertaa tiukasti nilkkaani. Pelon aalto pyyhkäisi välittömästi ylitseni. Paniikki meinasi iskeä toden teolla ja sydämeni alkoi hakkaamaan lujaa. Mieleni teki huutaa, nousta sängystä ja juosta mieheni luokse. Tiesin kuitenkin, ettei asia ratkea sillä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kohdata tilanne. Olinhan jo paennut asiaa kuukausia. Puristin käsiäni yhä enemmän ristiin ja yritin hengittää syvään. Huusin mielessäni Pyhää Henkeä apuun. Huusin Jeesusta apuun. Hän oli täällä eläessään niin voimakas uskossaan, että sai muutamalla sanalla häädettyä kaikki demonit. Tiesin, että omakin tilanteeni vaati uskoa. Uskoa itseeni ja uskoa Häneen. Lopulta sydämeni lyönnit tasaantuivat, vaikka tunsin edelleen otteen nilkassani. 

Tiesin aiemmista kokemuksistani sen, että demonit voivat esiintyä monessa eri ulkomuodossa. Päätin siinä hetkessä, etten anna olennolla sellaista valtaa vaikuttaa mieleeni, että näkisin sitä missään vaiheessa hahmona. Visualisoin koko yläkroppani puhtaaseen valkeaan energiaan ja rajasin olennon vaikutusmahdollisuudet näin vain sängyn jalkopäätyyn. Hengitykseni ja sykkeen oli tasaantunut, ja tiesin jo voittaneeni pahimman kompastuskiven. Sen ensimmäisen paniikin mahdollisuuden. Jatkoin mielessäni vahvaa rukoilua ja käskytystä. Käytin muun muassa tällaista kieltä:

”Tämä on minun kehoni ja sieluni. Käsken kaikkia negatiivisia ja pahoja olentoja, demoneita ja henkiä, irrottamaan otteensa ja poistumaan luotani välittömästi. Pyhän Jumalan, Kaikkivaltiaan, ja Hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen suomin valtuuksin ajan kaikki pahat olennot pois. Syöksen ne takaisin sinne mihin tuomitut asetetaan. Lähtekää luotani! Teillä ei ole minuun mitään valtuuksia. Ette saa koskea minuun, vaikuttaa minuun, tulla lähelleni. Kaikki aiemmat sopimukset pahuuden kanssa on tästä hetkestä eteenpäin mitätöity. Kaikki portit demoneille suljetaan nyt. Kehoni täyttyy Pyhällä Hengellä ja te irroitatte otteenne välittömästi.”

Puristava ote nilkassani tiukkeni ja yhtäkkiä tunsin kihelmöintiä päässäni. Koko pääni alue alkoi pyörimään vimmatusti. Aivan kuin vaaleanharmaata savua oleva pyörremyrsky olisi vallannut mieleni! Pelästyin jälleen ja ihmettelin, mitä kummaa nyt tapahtuu? Tasasin taas sydämeni sykettä. Tunsin, kuinka pyörremyrsky laskeutui päästäni kehoni yläosaan, kaulan ja hartioiden alueelle. Samaan tahtiin kosketukset nilkassani siirtyvät jalkapohjaani. Äkkiä ymmärsin, mikä myrsky tuo oli. Se oli Jumalan Pyhä Henki, jota olin kutsunut apuun. 

Pyhän Hengen voima oli järjettömän suuri, sitä ei voi sanoin edes kuvata. Tuossa harmaudessa tunsin, kuinka hyvyys ja pahuus olivat totaalisessa harmoniassa. Kyse oli voimasta, puhtaasta voimasta, joka etenee missä tahansa ilman että mikään este voisi sitä pidätellä. Annoin Pyhän Hengen tehdä työtään, vaikka voiman suuruus hiukan kauhistutti. Antauduin tälle universaalille Hengelle, samalla omaa käskytystä ja rukoilua jatkaen. Tunsin, kuinka koko yläkroppani sisällä ja ympärillä pyöri harmaa savu vimmatusti myötäpäivään. Pyörremyrsky eteni päättäväisesti yhä alemmas, kohti jalkojani. 

Äkkiä tunsin, kuinka vasemmassa jalkapohjassani käytiin taistelua tuota lähestyvää savua kohtaan. Pala palalta jalkani kosketukset vähenivät. Näin sieluni silmin henkimaailman verhon toiselle puolelle ja havaitsin, kuinka jalastani erkaantui tummaa tiivistä energiaa. Mutta tuo synkkä energia ei poistunutkaan yhtenä suurena virtana kuten oletin, vaan pieninä möykkyinä. Äkkiä minulle annettiin selkeä ymmärrys, ettei kyse ollutkaan yhdestä vahvasta demonista. Jalassani oli ollut kiinni useita demoneita, sekä heikompia että vahvempia. 

Pyhä Henki ulottui jo koko kehoni alueelle. Pyysin, että tämä Jumalan valtava tasapainottava ja puhdistava voima pysyisi kanssani jonkin aikaa. Tunnustelin kehoani, enkä enää tuntenut jalassani mitään kosketuksia saati aistinut lähelläni negatiivisia energioita. Syvällä sisälläni vallitsi suuri rauha ja tyyneys, vaikka Pyhän Hengen pyörre edelleen tuntui ympärilläni hidastuvana ja tasaisena. Lopulta mieleni selkiytyi ja pysähtyi lempeästi omalle paikalleen. Kysyin Hengeltä vastausta siihen, mistä demonit olivat tulleet elämääni ja miksi. Ajatukseni tuntuivat vastaavan kysymyksiini jo ennen niiden kysymistä. Kyse oli monenlaisista ja hyvin spesifeistä demoneista, joista jokainen on osaltaan vaikuttanut elämääni tietyillä osa-alueilla. Suuri osa oli tullut matkaani teini-iässä ja pysynyt lähelläni kaikki nämä vuodet. Sain erotettua neljä varsinaista syytä ja porttia, joista ainakin oli avautunut reitti näille olennoille tulla elämääni. Syyt olivat alkoholin käyttäminen, tupakointi ja siihen addiktoituminen, ylensyönti ja oman kehon laiminlyönti, sekä valehtelu. 

Makasin edelleen kädet ristissä sängyllä, mutta oloni oli jo rentoutunut. En tiennyt lainkaan, kuinka kauan aikaa oli kulunut tai kauan olin siinä maannut. Myöhemmin ilmeni, että koitos oli kestänyt suunnilleen puolitoista tuntia. Olin väsynyt. Kiitin mielessäni kaikkia Jumalan lähettämiä auttajia. Yhtäkkiä muistin arkkienkelit, jotka olin myös pyytänyt luokseni. En ollut havainnut niiden tekemisiä tuona koko aikana. Olen hieman oppinut avaamaan verhoa henkimaailmaan (vaikka en sitä yleensä halua avata) ja tällä kertaa kurkkasin, mitä Mikael ja Gabriel touhusivat. Näin jossain kaukana etäällä, kuinka Gabriel kantoi kainalossaan yhtä jalastani irronnutta tummaa energiamöykkyä ja lopulta katosi. Ilmeisesti hän oli avustamassa siinä, että toimittaa otteensa irroittaneet demonit minusta kauas ja oikeille paikoilleen henkimaailmassa. 

Mikael taas touhusi omakotitalomme pihalla jotakin. Yritin tarkentaa katsettani ja näin hänet valtavan suurena, kolmen neljän metrin korkuisena, ja sinertävään haarniskaan pukeutuneena. Tuo valtava arkkienkeli oli kumartuneena tonttimme nurkalla ja kaivoi maata. Ihmettelin totisesti, että mitä kummaa hän tekee! Mikael asetti maahan jotakin ja siirtyi tonttimme seuraavan kulmaukseen. Nyt tajusin, mistä oli kyse – Mikael hautasi pihamme joka nurkalle ristin. Hän loi ympärilleni henkisen suojauksen pahuutta vastaan ja vahvisti kotimme ympärillä jo valmiiksi olevaa puolustusmuuria. Olen aiemmin suojelevan rukouksen lausumisen jälkeen nähnyt, kuinka Mikael on muurannut tonttimme rajoille seinämää. Arkkienkeli nosteli tuolloin suuria, metrien kokoisia ja paksuisia, vaaleansinisiä palikoita päällekkäin ja liitti ne yhteen. Hän rakensi talomme ympärille tavallaan valtavankokoisen suojaavan iglun, en voi asiaa muuten kuvailla. 

Meidän kotonamme vieraat usein kuvailevatkin paikan huokuvan aivan erityistä rauhaa ja tyyneyttä. Usein painajaisia näkevät ystävämme nukkuvat täällä rauhallista unta ja heräävät levänneinä. Pihaan astuessa energian muutoksen todella tuntee. Tontillamme saa aidosti olla turvassa. Jotkut läheisemme itseasiassa tulevat luoksemme viettämään useita öitä, joskus jopa viikkoja, kun tuntuu että omassa elämässä on vaikeaa aikaa ja paljon murheita. Nämä lepoa kaipaavat ystävämme eivät ole tietoisia meidän henkisistä taisteluistamme saati suojaavasta iglusta talomme ympärillä, mutta he tuntevat sisäisen rauhan joka vetää puoleensa kun sen on kerran kokenut. Joskus minä tai mieheni saattaa saada viestin, että sopisiko tulla teille joksikin aikaa. Ihan vaan olemaan. Ja sehän sopii. 

Minä sekä mieheni olemme molemmat nähneet eri tilanteissa tonttimme ympärillä liitelevän suuren synkän olennon. Olennon muoto muistuttaa kalalaji rauskua, mutta se lentää ja siipien väli on suunnilleen nelisen metriä. Emme tiedä mikä se on ja miksi se tarkkailee kotiamme, mutta tontin rajojen sisäpuolelle tai päälle se ei pääse. Jossakin vaiheessa unessa sain asiaa koskien ilmoituksen – tuon tiedon mukaan minä ja mieheni olemme henkivaltojen molempien polariteettien tarkassa syynissä. Taistelemme Jeesuksen rakkauden sotilaina ja tunnistamme sitä vastustavat negatiiviset voimat. Ehkä siksi myös vihan ja pahuuden vallat haluavat pitää meitä silmällä? Onhan vastustaja aina hyvä tuntea. 

Sittemmin, kun taistelin demonit irti jalastani, on koko kehoni pitkästä aikaa tuntunut olevan täysin omani. En ole enää tuntenut vasemmassa jalkaterässäni minkäänlaisia kosketuksia tai nykimisiä. Jalkani eivät myöskään puudu tai mitään muutakaan kummallista, joten kyse ei aiemminkaan ollut luonnollisista fyysisistä tuntemuksista. Olen helpottunut ja samalla syvästi kiitollinen tästä koko tapahtumasarjasta. En vastoin oletuksiani ollutkaan liian heikko taistellakseni näitä demoneita vastaan. Tottakai, sain apua ja avustusta karkoitukseen, mutta mikään apu ei olisi voinut tehdä työtään ilman minun päättäväisyyttäni. Jälleen sain vahvan viestin ja opin siitä, että pelolle ei missään tilanteessa kannata antaa valtaa. Pelko johtaa paniikkiin ja paniikin ollessa päällä ei ole kykeneväinen tekemään asiallisia ja johdonmukaisia päätöksiä. 

Tätä samaa oppia voi hyödyntää myös arjessa, esimerkiksi nykyhetkeen suhtautuessa. Älkää antako median lietsoa itseänne pelkoon, sillä valtamedian edustajat työskentelevät tietoisesti tai tietämättään pimeille voimille. Tarkoitus on lisätä meidä elämiimme negatiivista energiaa, joista pelko on vahvin ja vakavin haitoiltaan. En suosittele ottamaan tutkimatonta ja äärimmäisen vakavia haittoja aiheuttavaa kokeellista pistosta, jota nyt yritetään meille kaikille tyrkyttää pahuuden toimesta. Luottakaa ennemmin Luojan suunnittelemaan upeaan kehoonne. Vahvistakaa luonnollista immuniteettia ja jatkakaa elämistä, ottaen vastaan sen mitä polullenne asetetaan. Ette ole tulleet tänne olemaan neljän seinän sisällä, karttamaan läheisiänne ja myrkyttämään temppeliänne. Olette täällä rakastamassa ja taistelemassa synkkyyttä vastaan. 

Blogin julkaisutahti on tällä hetkellä verkkainen, sillä työn alla on myös muita kirjoittamiseen ja nettijulkaisuihin liittyviä projekteja. Kiitos teille kaikille lukijoille kärsivällisyydestä. Ihanaa ja siunattua kevättä jokaiselle kauniille sielulle siellä ruudun toisella puolen!