Osa mitä aiemmista teksteistäni luit, voi joillekin teistä tuntua radikaalilta. Miksi minun tulisi luopua vaivalla hankituista sosiaalisista ympyröistä? Tunnen kyllä yksinäisyyttä, mutta jos vaan jatkan eteenpäin menemällä kohti asetettuja tavoitteita, kuten uutta koulutusta, työpaikkaa, perheen perustamista, eivätkö nämä tunnepuolen asiat hoidu itsestään kun on sen aika? Kyllä kaikki ovat sisimmässään yksinäisiä, eikö?
Ihmiset asettavat itselleen usein tavoitteita, jotka edistävät heidän uraansa, sosiaalista statusta tai muuta tämän maailman asettamaa mittaria. Nämä kaikki ovat kuitenkin yleensä yrityksiä täyttää sitä vellovaa tiedostamatonta möykkyä, jota kutsun tässä vaiheessa itsetuntemukseksi. Yksinkertaistettuna; kun saat lapsen, tunnet itsesi vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi. Tästä tulee osa minuutta, eli sitä osaa jonka koet olevan sinua. Mutta mitä olet tämän lisäksi, mitä olit tätä ennen?
Tähän paneutuminen avaa itsellesi polkuja itsetuntemuksen ymmärtämiseen. Syvimmässä kohdassa sisintäsi et ole äiti tai isä, vaimo tai aviomies, ravintolakokki, insinööri, talonomistaja, urheilija, sairaanhoitaja, kädentaitaja, arvostettu esimies, lähimmäisten auttaja, striimaaja, tupakoija, hyväksikäytetty, taidokas valokuvaaja, vanhus tai nuori. Nämä kaikki ja monet muut nimikkeet, joita voit kokea omaksesi, ovat osa sinua tässä elämässä, mutta eivät osa sisintäsi. Mikä se sisin osa sitten on? Jokainen meistä kokee identiteettinsä omalla tavallaan ja aiheesta keskusteleminen tuo usein esiin mielipide-eroja. Tarvitsemme rohkeutta aiheesta puhumiseen.
Olen kohdannut ihmisiä, jotka uskovat että ihmiskeho on biologinen tietokone joka sammuu kaikilta osin kuoleman kohdatessa. Ehkä sinäkin ajattelet samoin. Näille ihmisille juuri luetellut ammattinimikkeet ja muut roolit luovat pitkälti heidän minuutensa. He aidosti kokevat ja uskovat olevansa juuri näiden tekijöiden summa, ja siksi usein panostavat hurjat määrät aikaa itsensä kehittämiseen esimerkiksi kouluttautumalla ja töitä tekemällä. Jotkut eivät löydä jaksamista panostaa kyseisiin asioihin, ja tuntevat siksi olevansa vajavaisia tehottomia yksilöitä yhteiskunnassamme. Kyllähän olisin huomattavasti valmiimpi ihminen sitten, kun saavuttaisin sen koulutus- ja palkkatason josta haaveilen?
Osa ihmisistä elää suurimman osan elämästään näin ajatellen, eivätkä koe että mitään sen suuremmin paketista uupuu. Toki yleensä vanhuuden ikään päässeenä aletaan ajattelemaan asioita eri tavoin, saatetaan kokea yksinäisyys täytenä eristäytymisen tunteena kun muistellaan elettyjä vuosia. Viimeistään tässä vaiheessa, kun kaikki hankitut roolit on riisuttu pois ja fyysinen kunto heikkenee, etsitään mielessä syvempiä merkityksiä. Siksi esitän eriävän ymmärrykseni sisimmästämme nyt, jotta sinun ei tarvitse odottaa viimeisiin elinvuosiin asian pohtimisessa.
Koen, että itsetuntemuksen suuri askel on ajatus ikuisuudesta. Minä uskon vahvasti, että kuoleman kohdatessa osa meistä jää elämään kehon elinvoiman loppuessa. Tätä osaa kutsun sieluksi. Sielumme on ollut olemassa ennen syntymäämme tänne maan päälle ja se jatkaa eloaan kehomme kuoltua. Tämä sielu on osa sitä sisintäsi, olennaisin osa tiedostamatonta möykkyäsi, johon tutustumalla tutustut vihdoin aitoon itseesi. Jokainen tunne jota koemme, erityisesti ne negatiiviset ja ahdistavat, ovat olemassa juuri sen vuoksi, että oppisimme tuntemaan ja hyväksymään sielumme. Sielusi voit löytää kuorimalla kerros kerrokselta pois kaikki lapsuudesta lähtien opitut roolit ja luonteenpiirteet. Tämän kehoitan tekemään omasta päätöksestä jo ennen kuin elämäsi polku ne sinulta riistää.
Usko ikuiseen sieluun auttaa monien asioiden käsittelyssä. Silloin, kun ymmärrät ettei elämäsi ole kokonaisvaltaisesti kiinni näissä kokemuksissa joita tällä hetkellä muistat ja koet, eivät traumaattiset tapahtumat tunnu enää niin ylitsepääsemättömiltä. Lapsuuden ikävä kokemus saattaa olla vaikuttava tekijä ihmisen tunne-elämälle pitkälle aikuisuuteen, mutta sielun näkökulmasta kyse ei kuitenkaan ole kuin silmänräpäyksestä. Räpäyksestä, joka pitää sisällään jälleen yhden kasvattavan opetuksen. Ja opetukset ovat juuri niitä joita olemme tulleet tänne maanpäälliseen elämään hakemaan.
Pelko ja henkinen epäkypsyys estävät monia syventymästä omiin käsillä oleviin oppiläksyihin. Tämä on erittäin valitettavaa, sillä oppiläksy tulee joka tapauksessa oppia eikä sitä pääse pakoon. Mikäli ihminen ei syystä tai toisesta suostu sisäistämään sitä tiettyä asiaa, joka olisi siinä hetkessä tarkoitus ymmärtää, ja muuta käytöstään vastaamaan tätä, tulee sama asia elämässä eteen kerta toisensa jälkeen. Olet varmasti huomannut itselläsi tai muilla tietyn kaavan toistuvan – huonossa parisuhteessa elänyt löytää itsensä usein melko samantyyppisestä suhteesta edellisen loputtua, tai työpaikkaa ikävän ilmapiirin takia vaihtanut kokee samaa kohtelua uudessa työssään. Sama kuvio asetetaan eteesi niin kauan, kunnes suostut ottamaan härkää sarvista ja olemaan rehellinen tilanteen kulusta. Vika ei useinkaan ole muissa ihmisissä, vaan he toimivat vain välineinä oppiläksyn toimittamisessa. Katse tulisi aina kääntää sisäänpäin.
Omaan sieluuni tutustuminen on tuonut minulle vahvan ymmärryksen siitä, että mikään elämässä ei tapahdu sattumanvaraisesti. Jokaisella kokemuksella ja jokaisella tapaamallasi ihmisellä on ollut tarkoitus. Usein tarkoitus on herättää sinut näkemään käsillä olevat oppiläksysi. Silläkin on tarkoitus, että kirjoitan tätä tekstiä, ja sillä, että luet tätä juuri nyt tässä hetkessä. Voi olla, että et vielä usko samoin kuin minä, ja että tällä hetkellä mielesi käy taistelua lukemaasi tietoa vastaan. Mielesi voi yrittää väittää aiemmin elämässä omaksutun tiedon mukaisesti, että ikuisen sielun olemassaolo on huuhaata ja uskovaisten mielikuvitusta. Tämän vuoropuhelun olemassaolo voi kaikessa positiivisuudessaan kertoa sinulle siitä, että saattaisit vihdoin olla valmis avartamaan maailmankatsomustasi. Mieti hetki vaihtoehtoa, että et olisikaan ympäristösi tekijöiden summa, vaan oletkin tässä elämässä näiden tunteidesi kanssa juuri sellaisena kuten on ennalta tarkoitettu. Päästä itsesi irti ympäristön asettamista kahleista.
Voisiko sellaista todella olla olemassa, että et olisikaan sattuman kaupalla klikkailemalla eksynyt tänne blogiin lukemaan sielunelämästä, vaan suunniteltu johdatus on tuonut sinut tarkoituksellisesti tähän pisteeseen? Tapahtuuko nykypäivänä ihmeitä? Kyllä tapahtuu, paljon! Kerron itselleni tapahtuneista ihmeistä myöhemmissä kirjoituksissa. Mutta anna itsellesi kuitenkin hetki aikaa kuunnella oman sielusi ääntä, anna sen kertoa mikä on todellista. Kysy siltä apua ja viisautta, huokaisten samalla itsellesi että haluat eteenpäin elämässäsi. Pyytävälle annetaan ja etsivä löytää, se on minulle todistettu.
Olemme syntyneet maailmaan yksin ja yksin täältä poistumme. Yksinäisyyden kokemus elämän varrella voi kuitenkin olla ahdistava ja pelottava, mutta kun ymmärrät sen tarkoituksen, voit kääntää kaiken kokemasi positiiviseksi. Tämä voi viedä aikaa ja vaatia kärsivällisyyttä, koska sielun oppien oivaltaminen on erittäin monisyistä ja syväluotaavaa. Sinut on johdatettu tuntemaan yksinäisyyden tunnetta siksi, että löytäisit aidon sisimpäsi. Yksi asia johtaa toiseen. Yksinäisen ihmisen on helpompi löytää sielu sisältään, kuin sellaisen, jota aktiivisesti ympäröi tämän maailman harhaan johtavat tekijät.
Koet näitä tunteita, sillä ne auttavat sinua näkemään harhojen yli. Usko vahvasti sielusi ikuisuuteen, niin löydät lopulta sen polun, joka sinulle avautuu näiden kokemusten myötä. Tuo polku on täynnä aitoutta, rehellisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja oppimisen iloa ihmeiden kautta. Tervetuloa mukaan.
Vastaa