Kuten aiemmin kerroin, henkimaailman energiat vaikuttavat jatkuvasti meidän energiaamme. On erittäin tärkeää tiedostaa tämä ja opetella erottamaan oma energia ulkoapäin tulevasta. Huomioitavaa on, että meihin vaikuttaa toisen ulottuvuuden lisäksi tottakai myös tämän maailman asiat, kuten ruoasta, lääkkeistä, päihteistä, mediasta, musiikista, toisista ihmisistä ja luonnosta tulevat värähtelyt. Meihin kohdistuvien energioiden erottelukyky on ainoa tapa, jolla omaa kehoa, tunteita ja ajatuksia voi kyetä hallitsemaan. Seuraavaksi kerron teille omista kokemuksistani toisen ulottuvuuden kanssa, jotta pääsemme pureutumaan aiheeseen ja ymmärrätte millaisia olentoja ympärillänne liikkuu kaiken aikaa. 

Olen aina ollut intuitiivisesti herkkä ja uskonut omalla tavallani henkimaailman olemassaoloon. Intuitiivisuus kulkee suvussa, eikä henkilökohtaisen kokemukseni mukaan henkisistä kokemuksista tai tunteista puhuminen ole koskaan ollut perheessäni tabu. Tämä on upea siunaus! Kukaan läheisistäni ei kuitenkaan ole koskaan keskittynyt liiaksi yliluonnolliseen tai työskennellyt siihen liittyvien asioiden parissa. Eteen sattuneet selittämättömät tapahtumat saatettiin jakaa toisille, jonka jälkeen jatkettiin normaalia elämää kummempia miettimättä. 

Rippikouluiässä löysin vahvasti kristinuskon, toimin isosena uusille leiriläisille ja vietin paljon aikaa seurakunnan parissa. Tämä luterilainen usko jäi kuitenkin taka-alalle maailman viedessä minut mukanaan. Elämäni täyttyi rock-henkisyydestä, tupakanpoltosta ja juhlin rankasti vuosikausia. Kulutin runsaasti alkoholia, se oli lähipiiriltä opittu tapa päästellä höyryjä. Tämän kaiken lomassa koin olevani sosiaalinen ja onnellinen persoona. Olen työskennellyt ja opiskellut koko aikuisikäni, eikä siltä osin elämästäni ole puuttunut sisältöä. Olen aina ollut avoin ja antanut itsestäni paljon muille, ystäväpiirini on ollut laaja ja parisuhteeni tasapainoisia. 

Aikani kului vuosia pääasiassa työn tekemiseen, viikonloput ja loma-ajat taas juhlimiseen. Kokemuksia henkimaailman kanssa mukaan mahtui muutamia. Nämä ensimmäiset yliluonnolliset tapahtumat eivät kuitenkaan vieneet keskittymistäni normaalilta elämältä, sillä olinhan aina muutenkin uskonut toisenlaisen ulottuvuuden olemassaoloon. Jokainen kokemus on kuitenkin koettu tarkoituksesta ja ne ovat opettaneet minulle oleellisia asioita maailmastamme.

Ensimmäinen vahva visuaalinen kohtaaminen henkimaailman kanssa tapahtui ollessani reilu parikymppinen. Tällöin olin ystäväni kanssa maastossa ratsastamassa. Olimme kotikaupunkini syrjäisessä maalaismaisemassa ja köpöttelimme hevosten kanssa hiekkatietä kesäisenä iltapäivänä. Tie pieneni pienenemistään, muuttuen lopulta kärrypöluksi ja päättyen kaarevasti pellon laidalle. Emme siis päässeet etenemään, joten käännyimme takaisin tulosuuntaan päin. Päätimme tässä vaiheessa nostaa vauhtia ja annoimme hevosten nostaa rivakan juoksuaskelluksen.

Tällöin havaitsin edessämme samalla tiellä, noin 50 metrin etäisyydessä meistä, kummallisen ilmestyksen. Tiellä oli vaalean harmaa sumuinen kohta, joka aivan kuin värähteli ja liikkui erottautuen vehreästä ympäristöstä. Tästä vaaleasta kohdasta kykenin erottamaan ihmishahmon ja osan jotakin kulkupeliä, jossa oli pyörät. Jälkeenpäin mietin näkemääni ja kyseessä olisi voinut olla nainen hameessa, joka työnsi edellään vanhanaikaisia maitokärryjä. Ilmestys oli kuin osittainen vilahdus menneisyyteen. 

Tämä kokonaan vaalea näky kesti muutaman sekunnin, ilmestyen ja kadoten jälleen silmänräpäyksessä. Ihmettelin asiaa mielessäni ja olisin voinut ajatella näkeväni harhoja, selittänyt tuon itselleni jotenkin järkeillen, mikäli seuraavaa tapahtumaa ei olisi käynyt. Etenimme hevosten kanssa vauhdilla kyseistä tienpätkää kohti. Ystäväni meni edeltä, enkä ollut huutanut hänelle näkemästäni ihmishahmosta mitään. Aikaa oli ehtinyt muutoinkin kulua vain muutamia sekunteja, hevoset kun ovat nopeita juostessaan. Noin kaksi metriä ennen kohtaa, jossa olin nähnyt ilmestyksen, ystäväni hevonen teki äkisti kovasta vauhdista täyden pysähdyksen. 

Se jarrutti kuin olisi nähnyt petoeläimen ja päättänyt pakon edestä vaihtaa suuntaa. Oma hevoseni seurasi esimerkkiä ja olimme näin peräkkäin pysähtyneenä tyhjällä metsätiellä, ilman mitään näennäistä syytä. Ystäväni ihmetteli ääneen hevosensa käytöstä ja työskenteli kovin, ettei hevonen päässyt kääntymään kannoillaan tulosuuntaan. Suuri suomenhevonen empi selkeästi, se ei olisi halunnut edetä. Se aisti edessään jotakin kauhistuttavaa. 

Lopulta, monen tanssiaskeleen jälkeen, hevonen suorastaan hyppäsi eteenpäin kuin näkymättömän esteen yli, pinkaisten samalla pidättelemättömään kiitolaukkaan. Oma hevoseni seurasi perässä, spurtaten tiellä juurikin sen kohdan yli, jossa olin hetkeä aiemmin nähnyt kummallisen näyn. Reilun puolen kilometrin kuluttua saimme eläimet takaisin hallintaan. Kuljimme hiljaisuudessa ja pohdin koko matkan mielessäni kummaa tapahtumaa, tuota reittiä oli kuitenkin ratsastettu useasti ja se oli myös kyseisille eläimille hyvin tuttua maastoa. Milloinkaan aiemmin ei ollut käynyt näin. 

Tallin rauhaan päästyämme ystäväni katsoi minuun päin silmät suurina ja kysyi: ”Näitkö säkin sen?” Yllätyin tästä ja puistatus kulki kehoani pitkin muistellessani sumuisenvaaleaa ilmestystä. Nyökytin päätäni naama valkoisena ja vastasin: ”Se oli kummitus, eikö ollutkin?”

***

Tämä kokemus on ollut itselleni suuri käännekohta ajatusmaailmani avartumisen suhteen. Kyseinen tapahtuma vahvisti, että omiin silmiin pitää pystyä luottamaan. Kaikkea epätavallista ei tulisi selittää pois erilaisilla teorioilla, vaan oppia hyväksymään kokemukset sellaisina kuin ne on koettu.

Myös eläinmaailman yhteys toiseen ulottuvuuteen kävi tämän myötä hyvin selväksi. Asioita myöhemmin tutkittuani selvisi kirkkaammin se, että erityisesti hevoseläimet ovat äärimmäisen herkkiä henkimaailman energioille. Ne elävät tämän maailman ja toisen maailman välissä, reagoiden aisteillaan molempien vaikutuksiin. Vanhan kansan mukaan hevoset ovat “tuonpuoleisen eläimiä”. Uskomukseni mukaan myös muut eläinkunnan edustajat aistivat vahvasti toista ulottuvuutta ja syy eläinten epätavalliseen käytökseen voi tällöin löytyä myös sitä kautta.

Luokittelen tämän tapahtuman kokemukseksi ihmishengen kanssa. Uskon, että osa kuolleiden ihmisten sieluista ei etene tuonpuoleisessa luonnolliseen energeettiseen kiertokulkuun. Erityisesti äkillinen kuolema, esimerkiksi tapaturmaisesti, voi jumiuttaa sielun eräänlaiseen välitilaan. Tällöin edesmennyt ei joissain tapauksissa ymmärrä olevansa kuollut, vaan jatkaa eloaan henkimaailmassa ilman fyysistä kehoa. Jokin tietty tapahtuma voi tällöin laukaista sielun ilmentymisen meidän maailmassamme – esimerkiksi minun kokemuksessani kysymys on voinut olla sielusta, joka on tapaturmaisesti kuollut kyseisellä tiellä jäätyään hevosen alle. Tällöin tapaturman jäännösenergia aktivoituu saadessaan meidän ulottuvuudestamme samankaltaisia ärsykkeitä kuin sielun poismenon aikana on esiintynyt.

Ihmissielu voi olla jatkamatta matkaansa myös tunnetason vahvuuden vuoksi. Esimerkiksi äärimmäinen rakkaus elossa olevaa kohtaan voi pitää sielun välitilassa, hän ei halua edetä matkallaan ja voi yrittää jatkaa kommunikointia läheistensä kanssa. Tämän vuoksi ihmisten olisi erittäin tärkeää päästää kuollut läheinen rauhassa etenemään. Muistella toki voi, ja kuuluukin, mutta esimerkiksi parantumaton suru saattaa pidätellä sielua lohduttamassa kärsiviä läheisiään.

Kun kuolemantapaus kohtaa lähipiiriä, jotkut ihmiset haluavat helpottaa oloaan ja yrittävät kontaktoida edesmenneitä erilaisten keinojen avulla. Tällainen kaipuu voi johdattaa esimerkiksi ostamaan meedion tai selvännäkijän palveluita. Henkimaailmassa elää paljon myös muunkinlaisia olentoja kuin ihmissieluja. Tämän vuoksi yhteydenoton ja kommunikoinnin yrittäminen toiseen ulottuvuuteen on aina riski. Kerron muista tapaamistani olennoista myöhemmin blogissani.

Toisen ulottuvuuden ymmärrystä voi helpottaa se, että ajattelee sen olevan yhtä monipuolinen kuin maanpäällinen maailmamme. Onhan maapallollakin uskomaton määrä erilaisia vipeltäjiä, ja se on rikkaus! Yhteistä kaikilla luomakunnan olennoilla on meidän yhteinen Luojamme. Olemme jokainen omassa olemassaolon ulottuvuudessa suorittamassa omaa tehtäväämme, joka on ennalta meille jokaiselle määritelty. 

Silloin tällöin on tarkoitettu, että edesmenneen ihmisen tai eläimen sielu kykenee ilmentymään maailmassamme, vaikka hän olisikin jo jatkamassa tai jatkanut matkaansa luonnollisesti. Sielu saattaa esimerkiksi vierailla läheisensä kotona tai jollakin muulla tavalla osoittaa olevansa edelleen tietoinen olento. Olen esimerkiksi kuullut lähipiirin kokemuksia siitä, että edesmennyt on visuaalisesti ilmestynyt kuolemansa jälkeen ja käynyt tervehtimässä läheistään. 

Nämä tapahtumat tapahtuvat Luojamme sallimuksesta, niillä on tällöin parantava ja usein myös herättelevä vaikutus. Kun tällainen lahja annetaan eteesi Luojan toimesta, siihen ei tarvita magiaa, okkultismia tai rituaaleja. Tämänkin vuoksi suosittelen, että jokainen odottaa maltillisesti omia kokemuksiaan henkimaailman kanssa ja sallii näin ennalta suunnitellun luonnollisen henkisen kehityksen.